Jos haluat säilyttää Lammasniemen alueen luonnonarvot ja nauttia lähiluonnosta ja vapaudesta kulkea rannoilla, osallistu kuntalaisaloitteeseen täällä (avautuu uuteen ikkunaan):
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/15376
Anttilanranta ja Kurkiniityn entisen päiväkodin tontti, läheinen niitty ja rannat 9.7.2020
Heinäkuinen aamupäivä, tuuli paimentaa valkoisia kumpupilviä ja lyijynharmaita sadepilviä kovaa vauhtia pohjoiseen, mutta maanpinnan tasalla on tyyntä. Mitähän täältä, joutomaalta, voisi löytyä nyt kun lintujen kiireisin laulukausi on ohi? Astelen puretun rakennuksen alta paljastunutta, nyt jo ruohovartisen kasvillisuuden peittämää niittyä. Saman tien kuuluu vasemmalta pensaskertun laulu ja myös toinen yksilö, selvästi koiraslintu, reagoi joko lauluun, tai röyhkeästi tontilleen astuvaan saapastelijaan. Molemmat koiraat käyvät näytillä ja lisäksi näkyy vähintään kaksi yksilöä lisää. Ainakin yhdellä linnulla on hyönteisiä nokassaan. Tulkintani mukaan paikalla on kaksi pesivää paria.
Koiraslintu viihtyy niityn suuressa koristepensaassa, jossa alkukesästä lauloi luhtakerttunen. Pensaskerttu on uhanalainen, sillä laji on vähentynyt kovasti ja vähenemisen syinä pidetään mm. ilmastonmuutosta sekä kuivuuskausia Afrikan talvehtimisalueilla. Pensaskertun täytyy ylittää muuttomatkallaan Välimeri sekä Saharan autiomaa yhtä kyytiä, eikä alati levittäytyvän aavikon ylitys ole 15g painoiselle höyhenpallolle helppoa. Suomessa ongelmana on sopivien avoimien pensaikkomaiden umpeenkasvu. Nappaan muutaman kuvan suuren kuusen oksalle rantaan lentävästä koiraasta.
Havahdun varisten paniikinomaiseen raakuntaan. Vanha merikotka lentää linkkimaston yli kohti Kirkkolahtea parin hännystelevän harmaatakin saattamana. Laji pesii nykyään sekä Vesilahdella että Lempäälässä ja löytää monipuolisesti ravintoa Pyhäjärven reheviltä, suojaisilta lahdilta.
Lähes samoilta jalansijoilta nappaan kuvan hyönteisravintoa nokassaan kiikuttavasta pajulinnusta. Laji on Suomen yleisimpiä, joten pesintä ei tietenkään yllätä. Vaan kuinkahan monta verenimijää ja muuta ötökkää katoaa tämänkin emon poikasten kitoihin pesimäkauden aikana?
En vieläkään pääse eteenpäin, sillä tontin reunan villiintyneeseen omenapuuhun pölähtää talitiaispoikue. Nappaan yhden ainoan kuvan, näköjään koiras. Alue tarjoaa erinomaiset ruokailumahdollisuudet tiaisille ja pikkulintupoikueille yleensäkin. Talitiaispoikue jatkaa matkaa, mutta samantien rannan koivuista kuuluu sinitiaispoikueen ääntelyä. Toistakymmentä sinitiaista liikkuu latvuksissa, saan hätäisesti yhden pojista ikuistettua.
Neljä räystäspääskyä ja haarapääsky koukkivat matalalla niityn yllä. Kameran tarkennus ei mitenkään löydä lintuja vasten kirjavaa taustaa, joten täytyy tyytyvä kuvaamaan välillä taivalle nousevia lintuja, vaaleaa pilvitaustaa vasten. Räystäspääskyt lienevät Kirkonkylän taajaman viimeisiä, kauppakeskukselta laji katosi jo vuosia sitten. Nämä pesivät terveyskeskuksen tuntumassa. Sopivia pesimäpaikkoja lajille varmasti vielä löytyisi, mutta pääskytkin tarvitsevat hyönteisrikkaita niittyjä ruokailuun. Kaikki pesivät pääskylajimme ovat taantuneet huolestuttavaa vauhtia Suomessa.
Myös todelliset ilmojen valtiaat, tervapääskyt, saalistavat pään päällä, korkealla taivaalla. Tervapääsky on sukunsa ainoa laji Suomessa, kiitäjä, joka ruokailee, parittelee ja jopa nukkuu lennossa ja laskeutuu vain pesiäkseen. Silloinkin korkealle räystään alle, josta voi helposti pudottautua siivilleen. Iäkkäämpi rakennuskanta tarjoaa yhä pesäpaikkoja, luonnonpesintöjä palokärjenkoloissa ei juuri tapaa.
Tervapääskyä kuvatessa huomaan vastavalon puolella puiden latvojen tasalla kalasääsken. Naaraslintu lentää Pyhäjärveltä kohti Anttilanvuorta ja saan valkoista pilveä vasten napattua muutaman kuvan. Surkeita, mutta kelvatkoon yksi dokumentiksi. Myös nuolihaukka käväisee taivaalla, mutta tuhraan kameran kanssa liian kauan ja lintu vain häviää johonkin.
Jatkan kohti rantaa. Suurissa yksittäisissä kuusissa hyörii muutamia lintuja. Lajilleen määrittämätön uunilintu, muutama vihervarpunen, lisää sinitiaisia. Nuori kirjosieppo lennähtää kuusen oksalle, pari sekuntia esillä, no sehän riittää. Yksi kuva on melkein terävä ja valotuskin sinnepäin. Ainakin yksi pesintä on onnistunut lähistöllä.
Rehevän Anttilanrannan suunnalta kuuluu puukiipijän sirahtelua mutta lintua ei näy. Saavutan rannan kohdasta, jossa pensaikkoa on raivattu ja aluskasvillisuus puiden alla on vähäistä. Samassa keltasirkkukoiras lentää läheisen männyn oksalle. Keltasirkun laulua kuului jo aiemmin niityn toiselta puolen, nyt ilmeisesti sama koiras varoittelee. Varmasti sopiva pesimäpaikka, olisikohan käynnissä jo kauden toinen pesintä? En löydä pesää, enkä emoa, mutta koiras johdattelee minut poispäin lentäen vain lyhyitä pyrähdyksiä puusta toiseen.
Vähän matkan päässä rannasta on piskuinen saari, jonka sisäpuolelle jää laikku järviruokoa. Ruovikkolaikku on riittävän suuri ruokokerttrusen kodiksi, kaksi yksilöä varoittelee ruovikon kätköissä. Toinen nousee hetkeksi esille, mutta tarkennus ei osu kohdilleen. No, ainakin pesimäbiotooppi selviää kuvasta ja joku tarkkasilmäinen voi tunnistaa kuvasta kerttusenkin.
Niityn laidassa kasvaa runsaasti ohdakkeita, ainankin kolmea lajia, joista tunnistan vain partasutin, huopaohdakeen (ei kuvassa). Pilvisestä päivästä huolimatta kimalaisia, niitä paljon puhuttuja, huolestuttavasti vähentyneitä, pölyttäjiä, pörrää ohdakkeissa. Alla oleva kuva on tavallaan lintukuva sekin, sillä sekä kimalaiset, että varsinkin ohdakkeet, siemenvaiheessa, ovat tärkeää ravintoa linnuille. Niityn reunan korkeissa koivuissa laulaa värikäs tiklikoiras ja toinen yksilö ääntelee lähellä. Kolme viherpeippoa, uhanalaisia, lentää yli. Peippolinnuille avoimet rikkaruohostot ja myöhemmin talvella pystyssä törröttävät ohdakkeet ja takiaiset tuottavat tärkeää siemenravintoa.
Aurinko pilkahtaa välillä, mutta aamupäivä on enimmäkseen pilvinen. Perhosia ei siis juuri lentele niityllä. Muutama ruskeanpuhuva pienehkö perhonen lepattelee kuitekin siellä täällä. Harmillisesti katoavat heti laskeuduttuaan, mutta saan sentään yhden linssiin. Tesmaperhonen. Luullakseni, en oikein tunne perhosia.
Seuraavana avautuu näkymä Lammasniemen tyvelle, Anttilanlahdelle. Rehevöitynyt, kasvillisuuden peittämä lahti. Aurinko paistaa. Kalatiiroja saalistaa rannaan tuntumassa, muutama kala- ja naurulokki istuu kivillä ja uimarannan laitureilla, sekä kaksi aikuista harmaalokkia päivystää yksinäisillä kivillä. Lahdella on myös laulujoutsen, hailakan nokanvärin perusteella esiaikuinen, vielä pesimätön lintu. Laulujoutsenen tarina on viimeiset vuosikymmenet ollut melkoista voittokulkua. Jostakin syystä suuret lajit menestyvät. Vahvemman oikeudella?
Myös kuvan harmaalokki kuuluu menestyjiin. Alunperin arka ja harvalukuinen, saaristossa ja suurimmilla avosoilla yksittäispareina esiintynyt kookas lokki on runsastunut räjähdysmäisesti ihmisen tarjoaminen herkkupöytien, kaatopaikkojen myötä. Olen nähnyt harmaalokin syövän paitsi HK:n sinisen uunimakkaran, myös lenkkitossun kokoisen sorsanpojan. Onneksi EU:n kaatopaikkadirektiivin myötä biojätteen käsittely siirtyy taivasalta halleihin koko Euroopassa, muutama vuosikymmen ja harmaalokki toivottavasti on palannut omaan pieneen lokeroonsa.
Ihminen on asuttanut näitä rantoja jo vuosituhansia, eikä ihmisen merkeiltä voi välttyä. Maatalouden valumavesien, metsäojitusten, paperitehtaiden ja jo kauan sitten suljetun jätevedenpuhdistamon myötä rannat ovat reheviä ja sinilevä kukkii. Ei kukaan valita, kaikki ovat siihen jo tottuneet. Jokainen sukupolvi kokee ympäristön sellaisenaan, eikä osaa enää haikailla muuta. Oma sukupolveni on kuullut peltosirkun surumielisen säkeen, seuraavat sukupolvet eivät sitä kuule, eivätkä osaa kaivata. Maapallolla elävien selkärankaisten eläinten biomassasta 96% muodostuu ihmisestä tuotantoeläimineen. Loput, se 4% elää alueilla, joita ihminen ei vielä ole halunnut tai pystynyt ottamaan käyttöönsä. Sellaisilla, kuten tämä edessäni rehottava ranta. Osa ihmisen jättämistä merkeistä on kiehtovampia kuin toiset. Miltähän tämä ranta näytti silloin, kun venevanhus vedettiin viimeisen kerran maihin souturetken päätteeksi? Ei se varmaan ollut retki, kalaa piti saada, elannoksi.
Rantaniityllä on monenlaista värikirjoa. Kellokukat reunustavat niityn laidan kosteampia, mesiangervon ja pajun täyttämiä painanteita. Tunnistan kissankellon, olikohan tuo iso lehmänkello?
Rannan angervoista kuuluu kuiva, rätisevä "trrrrrt". Satakielikö? Ei sentään, varoittelija lentää lähemmäs ja jatkaa kuivaa surinaa, toinen yksilö ilmestyy taksuttelemaan lähipajuun. Viitakerttunen, ruokaa nokassa, pesivä pari. Laji on eräs linnustomme pitkämatkaisimpia muuttolintuja. Tämä vaatimattoman näköinen mestarilaulaja lentää talveksi aina Intiaan ja Thaimaahan saakka, koronavuonnakin. Sitä ei uhkaa edes suomalainen byrokraatti, sillä sopivia joutomaita, rehevöityneitä puutarhoja ja kosteita angervopainanteita riittää jatkossakin. Toisaalta kukaan ei tiedä, millaisia muutospaineita on maankäytölle talvehtimisalueilla, saati pitkän vaarallisen muuttomatkan varrella.
Jään toviksi kuvaamaan viitakerttusia, mutta linnut piilottelevat taitavasti lehvästön valoissa ja varjoissa, kuvasaalis jää laihaksi. Taivaalta kuuluu räystäspääskyjen hätäistä varoitusääntä. Varpushaukka lentää kohti Anttilanvuorta, roikkuvissa jaloissaan retkottaa pieni uunilinnun näköinen saalis. Vaihdan kiikarit kameraan. Naks, kameran näyttö menee mustaksi, tarvikeakku hyytyy varoittamatta. Nappaan kännykällä muutaman maisemakuvan ja astelen takaisin tielle. En päässyt Lammasniemeen saakka, ainoastaan joutomaalle, jossa ei ole mitään(?).
Kuvat on otettu 240m kävelymatkalla, reilun tunnin aikana. Direktiivilajeista ja Lammasniemiestä joskus toiste.
Jos haluat säilyttää Lammasniemen alueen luonnonarvot ja nauttia lähiluonnosta ja vapaudesta kulkea rannoilla, osallistu kuntalaisaloitteeseen täällä (avautuu uuteen ikkunaan):
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/15376
Linkki kunnan vireillä olevaan kaavamuutokseen (avautuu uuteen ikkunaan):
https://www.vesilahti.fi/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus-ja-maankaytto/vireilla-olevat-kaavat/lammasniemen-asemakaava-ja-asemakaavan-muutos/
Linkki alueen luontoselvitykseen (avautuu uuteen ikkunaan, .pdf):
https://www.vesilahti.fi/wp-content/uploads/2018/10/LAMMASNIEMEN_LUONTOSELVITYS_nettiversio-.pdf
Kommentit
Lähetä kommentti