tiistai 23. toukokuuta 2017

23.5. vuoden 3. SSP -pyynti Alkkulanlammella

Kirkkaan, heikosti länsituulisen yön jäljiltä aamu oli puolipilvinen ja varsin kolea, +2°C juuri ennen auringonnousua. Jo hämärissä lammella vaikutti hiljaiselta, eikä lintuja ollutkaan mitenkään runsaanpuoleisesti koko aamuna. Kuitenkin lajisto oli selvästi viime vuotista monipuolisempaa ja avomaan lintujen osuus oli suuri - kiitos kaikille talven kuluessa alueella talkoilleille, nyt sukkessiovaihe on palautettu lähemmäs alkutekijöitä ja linnut viihtyvät!


Pusikkoa on nyt juuri sopivasti altaan reunoilla. Aamu-usva tiivistyi lammen pintaan auringon noustessa.


Vuoden ensimmäinen SSP -rengastukseni oli tällä kertaa ruokokerttunen.


Lehtokertuilla oli selvästi muutto käynnissä, nyt rengastettiin neljä ja kontrolloitiin kuvan vuonna 2015 rengastettu yksilö. Lisäksi vähintään kolme lehtokerttua oli äänessä, muttei ihme kyllä ensimmäistäkään mustapääkerttua.

Punarintoja eksyi verkkoon ainostaan yksi, viime vuonna ennen raivausta laji oli pusikon runsaimpia lajeja.


Nuori (2kv) sinirintakoiras ilahdutti, Kim sai edellisellä kerralla naaras-sinirinnan, joten kyseessä oli pyyntipaikan vasta toinen rengastus. Takavuosina laji oli alueella melko säännöllinen läpimuuttaja.


Muista havainnoista voisi mainita kolme punavarpusta, ilmeisesti ainakin yksi näistä oli paikallinen laulava 2kv koiras (joka ei vielä ole punainen), sekä neljä pyrstötiaista, jotka kertaalleen pyörivät verkoillakin, mutta eivät haksahtaneet verkkoon.


Suurempi allas idän suunnasta nähtynä usvaan peittyneenä. Verkkopaikoista suurin osa vasemmassa laidassa.

Pyynnin tulokset alla:


reng kontr
Rautiainen 1 1
Punarinta
1
Satakieli 1 1
Sinirinta (alalaji svecica) 1
Räkättirastas 1
Ruokokerttunen 5
Hernekerttu 1
Pensaskerttu 2
Lehtokerttu 4 1
Pajulintu 1
Talitiainen
1
Viherpeippo 1
Keltasirkku 1
Pajusirkku
1




19 6


25


maanantai 22. toukokuuta 2017

Virolahti 18.-20.5. pikavisiitillä - Brief visit to SE -Finland, vicinity of the Russian border

Suunnitellusta kaakonkulman retkestä tuli vatsataudin vuoksi aiottua lyhyempi, oikeastaan vain piipahdus, mutta heti kun kynnelle kykenin, ajelin torstaina 18.5. Virolahdelle. Tarkoitus oli nähdä hieman arktikaa, staijata (ehkä) petoja, tavata vanhoja tuttuja ja saada kosolti vuodenpinnoja loppukevään saapujista. Ja hyvässä lykyssä nähdä vieläpä joku rari - näin lyhyellä retkellä epätodennäköistä toki. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä linturetkestäni Virolahdelle & Ylämaalle!

Lintulahti Bay, near Gulf of Finland seashore, a good spot for ducks and waders. Virolahti, SE Finland
Lintulahti oli talven jäljiltä hienossa kunnossa, matalaa rantaniittyä oli rutkasti ja kahlaajia, lähinnä suokukkoja ja liroja, mukavasti ja hyvin näkyvillä.

Great White Egret is one of increasing species and is not a rarity anymore. Virolahti, Lintulahti
Jalohaikara oli näkyvästi esillä ja ruokosirkkalintu pirisi lyhyitä pätkiä keskellä päivää ruovikon kätköissä.

Shoveler is common in SE Finland
Aina yhtä humoristinen ilmestys, lapasorsakoiras, tulossa..


...ja menossa. Lapasorsa on turalla yleinen, mutta serkkuansa heinätavia ei tällä kertaa näkynyt.

Bad picture, but succesful twitch - a Red-crested Pochard, male, Lintulahti, Virolahti
Myöhemmin pistäydyimme illan päätteeksi uudelleen tornilla katsomassa Toni Kukkolan aikaisemmin päivällä löytämän komean koiras-punapäänarskun. Netta olikin reissun ainoa virolahdenpinna mulle.

Lake Väkevänjärvi at Finnish/Russian border, a nice site for birding. This has been the place to look for Greater Spotted Eagle in Finland for decades, and the species is still annual here. Don't mind to look too well secondary pattern or nape patch of younger birds! For GSE, there is nowadays hybrid problem everywhere in northern parts of its range. Nothing special, just some late-arrival yearticks like Spotted Crake, Honey Buzzard, Red-throated Pipit, Common Rosefinch etc.
Väkevänjärven maisemissa on aina kiva retkeillä. Tällä kertaa ei näkynyt mitään erityistä (Pete oli nähnyt edellispäivänä kiljukotkan), mutta luhtahuitista, mehiläishaukasta ja punavarpusesta tuli vuodenpinnat. Ja keskeltä Sammalisen metsää kuului ylilentävä lapinkirvinen.


Lake Salajärvi, Finnish/Russian border in the background
Maisema Väkevänjärven lintutornista Salajärven (ja Venäjän) suuntaan. Miehikkälän ja Lappenrannan (ent. Ylämaa) kunnanraja kulkee järven takaosan poikki ja heti metsän takaa alkavat Venäjän metsät.

Skylark and most farmland birds are much, much more abundant here in SE Finland, than in Western or Central Finland.
Miehikkälän Laisniemen pelloilla pysähdyttiin paluumatkalla iltastaijille, paikalta on takavuosina irronut kaikenlaista pikkukivaa kuten niittysuohaukkoja, mustahaikara, keräkurmitsoja ym. Tällä kertaa kuvauksellisesti näkyi kiuruja (tiheydet aivan toista luokkaa kuin lännessä). Aina välillä on hyvä katsoa tavallisia lintuja :) kiuruilla ylipäänsä on leveät tylppäkärkiset tertiaalit ja tällä tavallisella heikosti viiruiset korvan peitinhöyhenet ja keskipitkä siipiprojektio ja leveälti viiruinen rinta.

Small flocks of immature Cranes are summering here and there.
Kaukana, kaukana väreilyssä sekalainen lauma luppokurkia tonki peltoa mullos pöllyten. Eipä sieltä muuta irronnut, mutta ei aikaakaan, kun Pete plokkasi kaksi ciconiaa tulossa etelästä matalalla kohti. Kiertelivät hetken laskeutumispaikkaa etsien, mutta poistuivat lopulta pohjoiseen. Kotvan kuluttua linnut tulivat takaisin, laskeutuivat länsipuolen metsän taakse ja löytyivät läheiseltä heinäpellolta.

White Stork is scarce in Finland and coming to South-East is always a good bet to find some
Tässä höyhenpuvultaan siistimpi, puhtaanvalkoinen - musta yksilö...


White Stork, another bird
..ja tässä hieman beigensävyinen lintu, lienee dyykannut jostakin sävyn höyhenpukuunsa.

Harjun Oppiskeskus, a Farmland school, is good site to accomodate. A handsome male Red-backed Shrike and Wryneck in the garden!
Harjun oppimiskeskus Ravijoella on mainio (ja nykyään eräs harvoista) majapaikka. Matkaa stajipaikoille tulee 10 - 15km, mutta toisaalta ympäristö on jo itsessään miellyttävä. Iltakävelyllä löytyi vuodenpinnaksi koiras-pikkulepinkäinen ja aamulla vuodariksi piipitti käenpiika. Aamupalapöydässä oli mukava tavata vanhoja tuttuja ympäri Suomen. Kuultiinpa eräs nostalginen tarina Kuusamon Irnintien varreltakin :)

20.5. klo 02 - 14 järjestetiin Virolahden kunnan alueella arktika -linturalli.Tällä kertaa ei ollut rahkeita lähteä rallaamaan, mutta klo 6.10 - 14.00 retkeilimme Peten kanssa Virolahden kunnan alueella ja listasimme siinä ohessa havaitut lajit. Pientä scouttaamista tulevia keväitä silmällä pitäen?

Once abundant species, Ortolan has drasticly declined in Finland and everywhere in temperate parts of Europe in last decades. They won't be with us after 25 years :( picture from Georgia 2016
Pihlajantien varrella lauloi peltosirkku (kuva Georgiasta 2016).. Ennen niin yleinen laji on 30 vuodessa lähes hävinnyt Suomesta ja on nykyään harvalukuinen täällä kaakonkulmallakin. Romahdukselle on tunnistettu lukuisia syitä ilmastonmuutoksesta sopivan pesimäbiotoopin vähenemiseen, maanviljelyn muutoksiin ja laittomaan metsästykseen, mutta yhä vahvemmin näyttää siltä, että suuri syntipukki on maanviljelyssä käytettyjen tuholaismyrkkyjen sisältämä neonikotinoidi. Kukaan ei välitä, mutta kemianyritykset jatkavat lobbaamistaan tuotteidensa turvallisuuden puolesta, hamaan loppuun.

Virolahti church and cemetary is a good spot for warblers, Orioles, Corncrake etc. Newly arrived migrants were Icterine and Garden Warblers.
Virolahden hautausmaa on usein tuottanut hyviä lajeja. Tällä kertaa pinnalista karttui kultarinnalla ja lehtokertulla - yön aikana oli selvästikin saapunut hyönteissyöjiä.

Leerviiki bay, a two-weeek Arctic Migration event is going on here. With luck, its is possible to spot hundreds of thousands migrating Barnacle and Brent Geese, Common and Velvet Scoters, Long-tailed Ducks and Arctic Divers in a single day. Some scarcities and sub-rarities are usually seen during seawatching.
Leerviikin arktikapäiville oli kerääntynyt runsaasti harrastajia ja monenlaista mukavaa oheistoimintaa, kuten optiikkaesittelyä ja ravintola, oli tarjolla. Muutto sen sijaan oli vaisua, lajilista karttui vain muutamalla pinnalla kuten härkälinnulla, suosirrillä ja haahkalla. Kahvituokion keskeytti punakaulahanhihäly, mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa linnut nousivat mantereen ylle jo ennen Klamilaa. Eli jäivät näkemättä.

An Arctic Tern, common everywhere in the Baltic and also in Lappland.
Leerviikin paikallista lapintiiraparia on kuulemma kuvannut lähes jokainen paikalle osunut kameranulkoiluttaja. Lapintiira on pitkäikäinen laji ja jos tämä yksilö palaa paikalle vaikka noin 20 vuoden ajan, siitä kertyy melkoinen määrä ruutuja :)

Kolsinpohjan polun varrella lauloi sirittäjiä ja mustapääkerttu, mutta pikkusiepon suhteen vesiperä. Tornilta löytyi tylli, lapinsirri, meriharakka sekä uuttukyyhky, muttei mitään yllätyksellistä.


Can you imagine what's this, slowly back-and-forth swinging creature? Yea, Jack Snipe he is!
Turalta ei Lintulahden puoleltakaan irronnut punapäänarskua, mutta jänkäkurppa piileskeli talven jäljiltä katkenneessa ruovikossa, ruokosirkkalintu surisi yhä ja uutena muuttajana yön aikana saapunut rastaskerttunen lauloi. Jänkäkurpan tuntee väreilyssäkin hauskan keinuttelevasta ruokailutyylistään.

You can spot famous birder characters almos anywhere in Virolahti. There was a Big Day Count Race on 20th, we didn't take part on it, but scouted for the coming years. In spite of sleeping first four crucial hours, we got 111 species, our list below (in Finnish only, too lazy to translate, sry!)
Ja kun kaakonkulmalla ollaan, tuttuja tapaa spondesti siellä täällä. Kuvassa retkenpinnaprojekti metsätiaisten kanssa käynnissä jossakin Kurkenlantien varrella.

Ralliajan viimeiset hetket käytimme staijaten Hämeenkylän lutakon kohdalla ja kas, kahden viimeisen minuutin aikana lajilista karttui vielä hempolla ja keltavästäräkillä. Lisäksi klo 14 jälkeen havaitsimme vielä mehiläishaukan, käenpiian ja niittykirvisen. Lopullinen lajimäärämme oli suhteellisen vaatimaton 111, koska monta helppoa lajia jäi uupumaan - kyhmyjoutsen, tundrahanhi, Melanitat ja alli, ruskosuo- ja mehiläishaukka, niittykirvinen sekä töyhtötintti pahimpina puutteina! Jos olisi ollut edes kohtalainen muuttopäivä ja startti olisi tapahtunut meilläkin jo klo 02, listaan olisi helposti voinut lisätä vesilintuja, arktisia kahlaajia, lehtokurpan, kehrääjän, rantakanoja jne. Joten sellaiset 130 lajia olisi hyvinkin ollut saavutettavissa. Ehkä ensi kerralla, reissu oli joka tapauksessa mukava, vaikkakin aivan liian lyhyt!

 Lajilista, 20.5. klo 6.10 - 14.00 Virolahti:

1
Laulujoutsen
2
Merihanhi
3
Kanadanhanhi
4
Valkoposkihanhi
5
Haapana
6
Tavi
7
Sinisorsa
8
Lapasorsa
9
Tukkasotka
10
Haahka
11
Telkkä
12
Tukkakoskelo
13
Isokoskelo
14
Fasaani
15
Kaakkuri
16
Kuikka
17
Silkkiuikku
18
Härkälintu
19
Merimetso
20
Kaulushaikara
21
Harmaahaikara
22
Merikotka
23
Varpushaukka
24
Hiirihaukka
25
Sääksi
26
Tuulihaukka
27
Nuolihaukka
28
Nokikana
29
Kurki
30
Meriharakka
31
Töyhtöhyyppä
32
Tylli
33
Kuovi
34
Suokukko
35
Lapinsirri
36
Suosirri
37
Rantasipi
38
Metsäviklo
39
Liro
40
Punajalkaviklo
41
Jänkäkurppa
42
Taivaanvuohi
43
Räyskä
44
Kalatiira
45
Lapintiira
46
Pikkulokki
47
Naurulokki
48
Kalalokki
49
Selkälokki
50
Harmaalokki
51
Merilokki
52
Uuttukyyhky
53
Sepelkyyhky
54
Käki
55
Tervapääsky
56
Palokärki
57
Käpytikka
58
Kiuru
59
Törmäpääsky
60
Haarapääsky
61
Räystäspääsky
62
Metsäkirvinen
63
Keltavästäräkki
64
Västäräkki
65
Peukaloinen
66
Rautiainen
67
Punarinta
68
Satakieli
69
Leppälintu
70
Pensastasku
71
Kivitasku
72
Mustarastas
73
Räkättirastas
74
Laulurastas
75
Punakylkirastas
76
Kulorastas
77
Ruokosirkkalintu
78
Kultarinta
79
Ruokokerttunen
80
Rytikerttunen
81
Rastaskerttunen
82
Hernekerttu
83
Pensaskerttu
84
Lehtokerttu
85
Mustapääkerttu
86
Sirittäjä
87
Tiltaltti
88
Pajulintu
89
Hippiäinen
90
Harmaasieppo
91
Kirjosieppo
92
Sinitiainen
93
Talitiainen
94
Puukiipijä
95
Närhi
96
Harakka
97
Naakka
98
Varis
99
Korppi
100
Kottarainen
101
Varpunen
102
Pikkuvarpunen
103
Peippo
104
Viherpeippo
105
Tikli
106
Vihervarpunen
107
Hemppo
108
Punavarpunen
109
Keltasirkku
110
Peltosirkku
111
Pajusirkku

tiistai 9. toukokuuta 2017

Xenus, Ola ja Tra

Matkalla töistä asunnolle tuli sopivasti piippi mustapäätaskusta Turun Friskalanlahdella. Laji on kohtuullisen harvinainen Suomessa, joskin kuluvana vuonna on havaittu jo neljä yksilöä ennen Turun lintua. Mustapäätasku on tyypillisesti varhainen muuttaja, mutta olipa kelikin kuin maaliskuulta!






Se on kevättä nyt!

Sää oli turkulaisittainkin varsin haastava, eikä lumimyterissä ollut toivoakaan taskun löytämisestä. Katsoin muutamaan kertaan läpi hoitoniityn kahlaajat: pari mustavikloa, kolme valkovikloa, parikymmentä liroa, kolmisenkymmentä suokukkoa, kaksi tylliä, kuusi pikkutylliä. Lumisade taukosi noin puolen tunnin kuluttua ja kahlaajia ilmestyi näkyville lisää. Yhtäkkiä hoksasin niitetyn ruovikon reunassa rantakurvin ja hihkaisin porukoille "täällä on rantakurvi!" Montaa minuuttia emme ehtineet lintua ihastella, kun se ilmeisesti pelästyi jotakin, ampaisi kuuluvasti äännellen taivaalle, lensi suoraan yli ja katosi etelään metsän taakse, äännellen edelleen. Ehdin roiskaista muutaman dokumenttikuvan ylilentävästä linnusta, mutta mieliharmikseni huomasin, että Canonille tyypilliseen tapaan valintakiekko oli kameraa repusta riuhtoessani pyörähtänyt M -asentoon, mikä lie tähtikuvausasetus F/32 ja 1/640. Hohhoijaa, se niistä kuvista, mut Xenus on aina ihan kiva.




Eipä hirveässä väreilyssä otetussa kännyscoupissakaan ole kehumista, kurvi on tuo oikeanpuoleinen mössö pikkutyllin ja liron seurassa.


Aurinko lämmitti onneksi nopeasti niityn ja linnut aktivoituivat taas laulamaan ja ruokailemaan, eikä aikaakaan, kun mustapäätasku löytyi läheiseltä laitumelta. Lintu oli hyvin esillä, mutta toivottaman kaukana kuvattavaksi. Mielestäni hyvin tyypillinen ola -naaras, varsin tumma pää ja kurkku, heikko skj, suhteellisen vähän valkoista parissa sisimmässä peitinhöyhenessä, lämpimänoranssinruskea viiruisen suttuinen yläperä, tumma selkä, kauniin oranssi rinnan yläosa ja melko selvät valkeahkot laikut kaulan sivuilla. No, huonokin kuva kertoo jotain, kai.



Vuodenpinnaksi tuli samalla myös pensastasku, Saxicola rubetra. Ennen kuin mustapäätaskulajit jokunen vuosi sitten splitattiin, mustapäätasku oli tieteelliseltä nimeltään Saxicola maurus ja sen läntinen alalaji oli rubicola. Splittauksen jälkeen nimi mustapäätasku jäi käyttöön läntiselle taksonille, jonka tieteelliseksi nimeksi tuli Saxicola rubicola. Pensastaskun vanha lyhenne SAXRUB ei ollut enää käyttökelpoinen, joten pensastaskun lyhenteeksi tuli SAXTRA ja mustapäätaskulle samalla logiikalla SAXOLA. Ja näissä pitäisi sitten pysyä kartalla, suomenkielisissäkin nimissä on tekemistä, vai olikos se häätökiitäjä kaikille tuttu :)

perjantai 3. helmikuuta 2017

3.2. Förin pullasorsia - Wintering Mallards, River Aurajoki, Turku

My walkabouts led me just a few steps from apartment, well, what to do? First, I checked nearby park for Asian (?) Nuthatch, and actually saw one. It was just a brief record, not sure about its subspecific identity. I walked further, down to Aurajoki river to check wintering Mallards. One male Eurasian Teal there, and Mallards. Well, how many different morphs, or weirdos, amongst them? See below. EDIT: I visited Nuthatch site again, and get a bit better views of bird. I think it is nominate after all.

Mitäpä keksisi synkän pilvisenä talvipäivänä, kävelyetäisyydeltä? Paremman tekemisen puutteessa kävin aluksi Urheilupuistossa etsimässä nakkelia, joka löytyikin nopeasti kuuluvan äänensä ansiosta, mutta näyttäytyi ruokintapaikalla turhan lyhyesti. Jatkoin jokirantaan aina Förin sulalle saakka. Täällä talvehtii arviolta parisataa sinisorsaa ja tavi. Tavi löytyikin heti lähimpien sorsien joukosta, kyseessä lienee sama yksilö joka vietti myös edellisen talven pullasorsaseurassa.

Tavi - Eurasian Teal

Sinisorsa on yleinen talvehtija Etelä-Suomessa ja talvikannan vahvuudeksi on arvioitu 10.000 - 20.000 yksilöä. Muut puolisukeltajat ovat suhteellisen harvinaisia talvituttavuuksia, vuodenvaihteen jälkeen on kuluvana talvena ilmoitettu havainnot noin 80 tavista, alle 10 haapanasta sekä yhdestä lapasorsasta. Suvun muita lajeja, kuten jouhi- tai harmaasorsaa, ei vielä ole havaittu tänä vuonna Suomessa.

Mutta olisiko sinisorsien seassa risteymiä tai muuten vain omituisia värimuotoja? Katsotaanpas.

Sinisorsa - Mallard, drake
Sinisorsan arkkityyppi - ruskea rinta, vaaleanharmaat kyljet, musta selkä, metallinvihreä pää, kapea valkoinen kaularengas, keltainen nokka, oranssit jalat, yläpeitinhöyhenissä mustat tuplakiehkurat, puhtaanvalkeat uloimmat pyrstösulat. Koiras.

Male with reduced brown on breast, but with slight chestnut wash on flanks.
Tässä yksilö, jolta puuttuu ruskea rinta lähes kokonaan ja toisaalta puvun harmaat osat ovat kauttaaltaan heikosti ruskeansävyiset. Ei valkeaa kaularengasta.

Male without brown on breaast at all
Edellistä muistuttava tyyppi, tällä rinta vielä vaaleampi, kupeiden kanssa yhtenäisen harmaa. Ei ruskeaa sävyä selässä eikä kyljissä, kapea valkoinen kaularengas on.

Very dark, "Dipper-like" male
Tässä koskikaraa muistuttava värimuoto :) Päässä erottuu vihreänmusta kiilto, ruumis on hyvin tumma ja rinnassa on laaja valkoinen lautuma. Nokka musta, kärjessä mustan kynnen takana hieman vaaleampi, harmaanvihreä vyö.


Sama yksilö uimassa. Valaistuksesta riippuen vaikuttaa toisinaan jopa mustavalkoiselta.

This one comes with beautiful chestnut tone below
Kupeilta kauniin kastajanruskea ja selästä mustahko värimuoto. Rinnassa valkoista, mutta ei kauluria.

Pale bluish-grey bill
Ihan perusankka, vai onko sittenkään? Tämä oli parven ainoa lintu, jonka nokka oli silmiinpistävän vaalean sinertävän harmaa, jopa hieman jouhisorsan nokanväriä muistuttaen.


Sama yksilö, nokan väriero silmiinpistävä alareunan keskivertosorsaan verrattuna. Olisi kiintoisaa tietää, kirkastuuko nokan väri keltaisemmaksi kevättä kohti, vai säilyykö siniharmaana läpi vuoden?

Female, intersex -type
Entäs tämä? Olisiko linnussa vaikka haapanan vaikutusta, ruosteenokran posken muodossa? Selänkin väritys eroaa sinisorsakoiraasta vähäsen ja pyrstössä on lämpimän ruskeaa sävyä, koiraan valkoisista uloimmista pyrstösulista poiketen. Nokan väritys ei kuitenkaan sovi alkuunkaan juhlapukuiselle koiraalle, ei myöskään risteymille, vaan muistuttaa naaraan nokkaa. Kyseessä on ornitologien "interseksiksi" nimeämä tapaus, joka siis on sukupuoleltaan naaras, mutta jolle on kehittynyt koiraan tuntomerkkejä. Seuraavassa kuvassa vastaava tapaus, mutta eri yksilö.

Another female, intersex -type
Tässä samantapainen yksilö. Pään ja nokan kuviointi suuresti edellistä lintua muistuttavat. Uloimmat pyrstösulat kokovalkoiset tällä linnulla, kupeilla perus/naaraspuvun höyheniä. Luultavasti pikemminkin interseksi kuin tavin, haapanan tms. risteymän vaikutusta, huolimatta tavikoirasta muistuttavasta kupeiden vipevöinnistä.

 Female, just a bit darker than on average
Myös sinisorsanaarailla on runsaasti vaihtelua puvussa, osa linnuista on huomattavan tummia sekä puvultaan, että nokan värityksen osalta, kuten tämä kuvan lintu.


Tässä kaikin puolin varsin tavallinen sorsanaaras, jolla on  selväpiirteisesti kuvioidut pää ja nokka - ei mikään Spot-billed Duck kuitenkaan.


Toinen naarasyksilö, tällä linnulla on lämpimän oranssinsävyinen rinnan pohjaväri sekä lähes kokonaan oranssi nokka.


Pähkinänakkeli käväisi ruokinnalla, mutta visiitti oli niin lyhyt, että tuntomerkkejä ei kunnolla ehtinyt katsoa ja hämärissä otetusta kuvastakaan ei juuri viisastu. Lintu näyttää varsin vaalealta ja nokka on todella pieni. Toisaalta silmäjuovan päällä erottuu hyvin vähän valkoista ja linnun kuve näyttää lämpimänsävyiseltä. Asiatica, vai esimerkiksi Ruissalossakin tavattu, välimuotoinen lintu?

EDIT Uusintavierailu ruokintapaikalle ja tällä kertaa nakkeli näkyi vähän paremmin, tosin yhä melko kaukana ja korkealla. Sittenkin nimialalajia europaea - asiaa tarkemmin tutkimatta tuntuisi siltä, että tämä alalaji on runsastunut ja vastaavasti asiatica on vähentynyt Suomessa?