maanantai 4. kesäkuuta 2018

29.5. Vuoden kolmas seurantapyynti - Ringing at Alkkula, 3rd effort for the season

Akaa, Viiala, Alkkulanlammi N 61° 13.391' E 023° 46.187'
Kevät on kääntynyt kesäksi ja kasvillisuuskin alkaa näyttää sen mukaiselta, rehevyydessä ollaan liki kuukausi viime vuotta edellä. Vuoden kolmas pyyntiaamu oli jälleen kaunis, tyyni ja aurinkoinen, mutta lämpötila auringonnousun aikaan oli vain +5°C. Aurinko nousi tismalleen kello 4.06 ja verkot olivat pyynnissä noin 3.40 - 8.40.

Vegetation flourished and was already surprisingly dense
Linnut olivat mukavasti äänessä ja verkkoilualueella tuntui olevan liikettä. Pyyntitulos jäi kuitenkin vaisuksi, uusia rengastuksia 17kpl ja kontrolleita alueella ennestään rengastetuista linnuista kuusi kpl.

Eurasian Teal is one of the few breeders in the pond
Tänä vuonna vesi on ollut altaassa selvästi edellisiä vuosia korkeammalla. Pesimälinnusto on yksipuolisempi kuin kertaakaan sitten vuonna 2015 alkaneen pyyntijakson. Tavikoiras sentään päivysti aamuvarhain altaalla parin nokikanan ja telkkäpoikueen seurana.

River Warbler, a newly arrived migrant, was active well into the day
Uutena muuttajana oli saapunut viitasirkkalintu, joka raksutti koko aamun lähellä verkkopaikkaa ja piilotteli kuvaamisen kannalta turhan tehokkaasti, kuten tällä lajilla niin usein on päivänvalossa tapana.

Icterine Warbler is a scarce and local breeder here
En käynyt kuuntelemassa, oliko edelliskerralla laulanut kultarinta yhä samassa paikassa. Nyt kuitenkin kultarinta lauloi uudessa paikassa ja välillä näkyi kaksi kultarintaa kinastelemassa keskenään. Kultarinta on ollut harvalukuinen, eikä kuulu Alkkulan SSP:ssä saatuun lajistoon. Yksi lintu pyöri hyvin lähellä verkkopaikkaa, muttei kuitenkaan tullut verkosta. Jospa ensi kerralla?
Redwing, adult female with incubation patch
Punakylkirastas, hautomalaikullinen +2kv naaras. Noin puolella pyydetyistä linnuista oli suuri hautomalaikku, joten pesinnät ovat hyvää vauhtia käynnissä. Viime vuosi oli koko SSP:n historian huonoin mitä lintujen pesimämenestykseen tulee, joten toivotaan tälle kaudelle hyvää pesimätulosta, pitkästä aikaa.
Common Whitetroat, male
Pensaskerttu, koiras, on kädessä yllättävän värikäs lintu. 
The first Blyth's Reed Warbler for the season was trapped
Kauden ensimmäinen viitakerttusrengastus. Lieneekö ollut naaras, sillä vieressä lauloi koiras (ja kauempana toinen) samaan aikaan kun tämä yksilö rengastettiin? Siinä tapauksessa toivotetaan perheonnea!
Legs of Blyth's Reed Warbler, hind claw is clearly two-toned with dark upper parts and yellow sole
Viitakerttusen jalat ovat toisinaan suhteellisen vaaleat, takavarpaan kynsi on selvästi kaksivärinen eli päältä tumma ja alta skarpisti keltainen.
Rengastukset ja kontrollit/Ringed and retrapped birds:

Rautiainen


Dunnock

1

kontr

Satakieli


Thrush Nightingale

3

kontr

Räkättirastas


Fieldfare

4

reng

Punakylkirastas


Redwing

2

reng

Ruokokerttunen


Sedge Warbler

4

2 reng 2 kontr

Viitakerttunen


Blyth's Reed Warbler

1

reng

Pensaskerttu


Common Whitethroat

3

reng

Lehtokerttu


Garden Warbler

3

reng

Talitiainen


Great Tit

1

reng

Pajusirkku


Reed Bunting

1

reng













































lauantai 2. kesäkuuta 2018

26.-27.5. Kyläpöllösbongaus ja lunnispondeilu Kristiinankaupungissa - Eurasian Scops Owl and Atlantic Puffin in Kristinestad

In the evening of  26th June I made a twitch for calling Eurasian Scops Owl in Kristinestad, Finnish West Coast. On my way there had a quick stop at Merikarvia to see if territorial Grey Wagtails were still around. Yes they were, Grey Wagtail is a scarce breeding bird in Finland and always a delight to see. I rushed on to be on time to check Härkmerifjärden wetlands right before sunset. Unfortunately no Marsh Terns there, just a pair of Garganeys and usual stuff, like Bitterns, 80 Little Gulls and a singing Reed Warbler.

I moved on to Sideby, the spot for owlet, right in time. In these latitudes summer night is merely a dusk, and for such a nocturnal species as Scops Owl there is just a short window of time for calling. The Owlet started at 23.48 and kept on calling for about an hour, giving also brief views in flight when changing singing posts. Amazing bird, and just 3rd record for Finland! Black Grouses were lekking and Nightjars were calling and there was something almost magical in that moment!

It was only couple of hours until sunrise and by lucky chance I joined some friends and got a boat ride to Ljusgrund island, the place to check if there is any arctic migration on the go. It was warm, calm and restful morning, with sunrise at 4.11. As one might have expected, migration was slow with some dozens of Black-throated Divers, small flocks of Dunlins and Temminck's Stints migrating north. A Curlew Sandpiper, pair of Red-necked Phalaropes as well as Garganeys were birds of note, not to forget a singing Blyth's Reed Warbler in the bushes. And then it struck like a lightning - a migrating ATLANTIC PUFFIN flew by to the south! 1st summer bird. Amazing, this was a lifer for my Finnish list! Puffin is a very rare species in Finland and this was just 2nd record this year!!!

Suomen kolmas kyläpöllönen (ehkä vasta toinen, jos kyseessä on sama Lammilta löytynyt yksilö) oli piippaillut Kristiinankaupungin Siipyyssä jo kolmena yönä, joten tilaisuuden koittaessa päätin lähteä kuuntelemaan tämän sympaattisen pöllön Kristiinanpinnaksi.

Matkalla otin pikaisen välipysähdyksen Merikarvialla, jossa äänekäs mutta rauhaton virtavästäräkkipariskunta lenteli koskenniskan puidenlatvoissa. Lieneekö poikue ollut jo maastossa, koska emot varoittelivat kovasti?




Seuraavaksi ajoin suoraan Härkmerifjärdenin rantaan tarkastamaan musta- ja valkosiipitiiratilanteen: 0 yksilöä. Sen sijaan pikkulokkeja saalisteli luhdan yllä 80, naurulokkeja saman verran ja kala/lapintiirojakin useampi kymmenen. Rannassa ruokaili heinätavipari, josta napsahti vuodenpinna ja kaulushaikara puhalteli ruovikossa rytikerttusen säestyksellä.



Härkmerifjärdeniltä ajoin Kiilin ja upean auringonlaskun kautta Siipyyn kylälle, jonne oli jo kerääntynyt parisenkymmentä kyläpöllösfania iltakonsertin toivossa.


Kello 23.48 kyläpöllönen aloitti shownsa piippaamalla viisi kertaa lännen suunnalta. Hieman puolenyön jälkeen se innostui laulamaan aktiivisesti vaihdettuaan laulupaikaksi Siipyyntie 140 viereisen pihan. Lähes täydenkuun valossa tunnelma oli maaginen pöllön piippaillessa vain 10-15m päässä. Lopulta pöllö lennähti vierestä ohi ja näkyi sekä paljain silmin, että kiikarilla kohtalaisesti, lentää räpytellessään suoraviivaisesti pitkän matkan kuunvalossa pellon yllä.


Kuvan kyläpöllönen (vanha nimi kääpiösarvipöllö, vrt ruotsinkielinen nimi "dvärguv") ei ole Siipyystä, vaan Eilatista. Illan aikana kuului myös pari kehrääjää sekä teeren pulinaa. Lisäksi korviini kantautui tieto, jonka mukaan Matti, Paavo ja Nicolas olisivat menossa aamuksi saareen. Koska mainittuun "aamuun" oli aikaa vain tovi, päätin ajaa satamaan ja kysyä, josko veneessä olisi tilaa vielä yhdelle. Olihan siellä, joten hetken päästä kiisimme peilityynellä merellä kohti Suomen ehkä monipuolisinta staijipaikkaa, pitkän saariketjun luoteiskärjessä sijaitsevaa Ljusgrundia.


Tyynen ja korkeapaineisen sään myötä muutto oli verkkaista, kuten tähän vuodenaikaan kuuluu Pohjanlahdella jo ollakin. Joitakin pieniä kuikkaparvia muutti kaukana ulapalla ja hysyjä nousi muutolle metsänreunasta. Heinätavipari, kaksi vesipääskyä, kuovisirri sekä neljä karikukkoa matkasivat pohjoiseen suo- ja lapinsirrien ohella. Kohta Matti skarppasi taivaalta etelään muuttavan ruokkilinnun ja kehotti katsomaan sitä. Sain linnun putkeen sen ollessa vielä taivasta vasten ja ehdin seurata sitä hyvän tovin, kaiketi noin puoli minuttia. Suorassa aurinkoisessa myötävalossa siiven alapinnat olivat tummanharmaat, eikä kyynärsiiven takareunassa ollut valkoista. Lintu oli enemmän musta kuin valkoinen ja eteni rauhattoman tuntuisesti myötätuulessa, eikä ollut rakenteeltaan laisinkaan ruokkimainen pötkylä. Samalta etäisyydeltä ja kauempaakin ruokeilla erottui selvästi vaaleat tai valkoiset siiven alapinnat ja kyynärsiiven valkoinen takareuna loisti auringossa. Matti oli ehtinyt katsoa lintua jo pidempään, joten määritys alkoi loksahtaa kohdalleen: "Norjassa tää olisi..siis miksei tää ole...LUNNI? #&%*## ON SE LUNNI!!!" Yritin tihrustaa tarkasti päänkuvioita ja nokkaa, mutta vaikkei eteäisyyttä lintuun ollut kovin paljon, väreilyä oli kuitenkin hieman, eikä pään ja nokan värityksen yksityiskohdista saanut tolkkua. Tylppä pääpuoli näytti tummalta ja raja valkeaan vatsaan oli jyrkkä. Varmaankin 2kv lintu. Harmillisesti Paavo ja Nicolas eivät ehtineet saada lintua putkeen ennen kuin se katosi näkymättömiin metsän taakse, ehkä nuotituksesta syntyneen väärinkäsityksen vuoksi. Eka viesti piipparissa ei mennyt läpi, mutta tokalla yrittämällä häly pärähti kännykkään. Yritimme myös tavoittaa muita staijareita ja saimmekin kiinni Veikon Siipyyn tornista. Valitettavasti Veikko ei löytänyt lunnia, lieneekö pudonnut välille tai suunnannut ulos merelle? LUNNI - 412. elämänpinnani Suomesta, huimaa! Hieman Paavon ja Nicon fiiliksiä tunnusteltuamme (olivat sangen cooleja molemmat) olimme Matin kanssa yhtä hymyä! Edellisestä spondesta eliksestäni (keisarikotka 23.5.2003 Virolahdella) oli ehtinyt jo kulua tovi. Lunni on marras- joulukuussa staijatessa käväissyt joskus mielessä ja oli epäilemättä korkealla sijalla päättymättömässä toivomuslistassa, mutta lämpimänä toukokuun lopun aamuna sen saaminen putkeen oli täydellinen megaylläri! Ja mikäs sen hienompaa, uskomaton säkä kyllä, sillä alunperin ei edes ollut tarkoitus lähteä saareen staijaamaan!











perjantai 25. toukokuuta 2018

24.5.2018 vuoden toinen SSP -pyynti Alkkulanlammella - 2nd trapping effort at Alkkula

Akaa, Viiala, Alkkulanlammi N 61° 13.391' E 023° 46.187'
 
Alkkulan SSP jatkuu. Jos ensimmäisen pyyntikerran yö oli kolea, nyt oli peräti +14°C lämmintä ja aamu oli hieman pilvinen, ajoittain jopa näytti siltä ettei sadekuurokaan ollut kaukana. Pisaraakan ei satanut ja sää kirkastui täysin jo ennen pyynnin päättymistä. Verkot olivat auki noin klo 04.00 - 09.00.

Yellowhammer, female

Yellowhammer, adult female
Aamu oli jälleen rauhallinen, rengastuksia kertyi verkkaiseen tahtiin 20 ja kontrolleja kaksi. Kaksi pesivää keltasirkkunaarasta hautomalaikun kera tuli verkosta, kuvissa voi verrata lähinnä eroja varjossa ja auringonpaisteessa kuvattujen lintujen välillä.



 
Long-tailed Tit of nominate subspecies
Pyrstötiaisia hyöri verkkoalueella puolentusinaa, joista neljä sai renkaan koipeensa.

Havainnoista mainittakoon koirashaapana (2kv), viisi pikkulokkia, käki, pikkutikka, kultarinta, sirittäjä sekä punavarpunen. Sirittäjä lienee ollut muuttava, sillä se lauloi muuteman kerran katkonaisesti ja eteni sen jälkeen lentäen kohti pohjoista.

Aamun kuluessa paikalla kävi kuusi henkilöä tutustumassa rengastustoimintaan, toivottavasti kokemus oli mielenkiintoinen.

Käsitellyt linnut:

Rautiainen
1

kontr
Satakieli
3

reng
Räkättirastas
1

n +2kv reng
Ruokokerttunen
4

3 reng, 1 kontr
Hernekerttu
1

+2kv reng
Lehtokerttu
1

reng
Tiltaltti
2

reng
Pajulintu
1

reng
Pyrstöiainen
4

+1kv reng
Sinitiainen
1

reng
Peippo
1

k +2kv reng
Keltasirkku
2

n reng

yhteensä 22



Lågsi 14.-20.5. - a week in Lågskär B.O.

Vietin viikon Lågskärin lintuasemalla kesäisen lämpimässä korkeapainesäässä lintuja rengastaen. Lintuverkot olivat pyynnissä lähes joka päivä koko valoisan ajan, joten käytännössä näin viikon aikana jokaisen auringonnnousun sekä auringonlaskun, ja tässä välissä kiersin lintuverkot vähintään joka tunti.






Saavuin Långnäsin kautta aamuvarhain, joten ajankuluksi kävin Ramsholmenin pähkinäpensaslehdossa katsomassa pesiviä pähkinänakkeleita. Lajia tapaa mantereellakin talviruokinnoilla ja toisinaan syysvaelluksellakin, mutta oli hieno nähdä näitä vilkkaita lintuja aidossa pesimäympäristössään.


Saareen oli mukava saapua nopean kyydin myötä, suoraan majakalle tyynessä säässä. Tottakai odotukset olivat korkealla, edellisestä reissusta olikin jo vierähtänyt tovi ja silloinkin jotain sentään nähtiin.



Rengastus on aamuvirkkujen puuhaa, mutta vastineeksi varhaiselle heräämiselle myös auringonnousut ja kevään äänimaailma ovat huikeita kokemuksia. Tässä pari auringonnousua malliksi.




Korkeapainesäässä valtaosa muuttolinnuista huiteli korkeuksissa yli saaren, eikä toivottua tihkusateista kaakkoisvirtausta tullut. Kuten saaressa aina, kaikenlaista mukavaa lajistoa kuitenkin näkyi. Tunturipaljakalla ja karulla on ulkosaarella on yhtäläisyyksiä ja pohjoistuulisena aamuna 17.5. Kaj Ekholm löysi majakalta tämän hienon lepäilemään laskeutuneen keräkurmitsan. Hieno löytö, kiitokset!


Pikkusieppo on Suomessa harvalukuinen pesimälaji, mutta Lågsilla näitä itään matkaavia viehkeitä sieppoja näkyi viikon aikana viitisentoista. Kuvassa vanha +3kv koiras.




Verkkokierrosten välillä oli rauhallisina päivinä aikaa kierrellä saaressa. Torstaina 17.5. aamuyöllä ja aamupäivällä oli tullut joitakin sadekuuroja, retken ainut ajoittain pilvinen päivä! Iltapäivällä oli sopiva sauma pistäytyä etelälepikossa, josta löytyikin varsin pian - hiip -äänen ja kirjosieppoa kuivemman taksutuksen perusteella - hieno 2kv koiras sepelsieppo! Lintu oli paikalla vielä seuraavana päivänä, muttei sentään eksynyt lintuverkkoon.


Maastossa näkyi toisinaan mielenkiintoisen näköisiä kirjosieppoja, joita piti välillä katsoa tarkasti. Tässä 2kv kirjosieppokoiras.



Pikkulepinkäisiä näkyi vain vähän, kuvissa naaras ja koiras. Tällä koiraalla oli hieman valkoista käsisulkien tyvellä.





Harvinaisuuksia ei eksynyt verkkoon, mutta pikkusiepot, tristis -tiltaltti ja idänuunilintu edustivat itäisempää lajistoa.



Haahka ja lapintiira edustavat Lågsilla aina ja kaikkialla läsnä olevaa lajistoa. Haahkojen kumu, tiirojen kirkuna ja allin kevätlaulu sekoittuvat huumaavaksi taustakonsertiksi läpi vuorokauden.


Harmaasorsia pesii saarella kuusi paria ja lajin soidinlentokierrokset yli saaren ovat jokapäiväinen näytös.



19.5. verkkokierrosten välissä huomasin kohti tulevan kepeäliikkeisen suohaukan, joka pyyhälsi vastavalon puolelta yli saaren pikavauhtia. Ehdin roiskaista muutaman dokkarin sopivasti ylivalotettuina ja kennolle tarttui sen verran pikseleitä, että lajin pystyy määrittämään. Hoikkavatsainen, kapeasiipinen lintu, jolla on poikkijuovaiset sormet, käsisulkien kuviointi on keskittynyt sulan  keskiosaan sekalaiseksi täplitykseksi tyven ja takareunan ollessa vaaleat, päässä on voimakkaat kuviot tumman posken kiertyessä nokantyveen, vaalea kauluri on tasalevyinen ja kuvioton ja sitä reunustaa takana tumma vyö - 2kv arosuohaukka siis.



Eliksiltä ei voi välttyä! 20.5. kuvan otus oli aamuvarhainen mennyt lintuverkkoon. Sain yhtenä mykkyränä verkossa olleen nahkasiiven vapautettua ja se pääsi jatkamaan muuttomatkaansa vahingoittumattomana. Kiitokset Karrille, joka määritti lajin mitä todennäköisimmäksi pikkulepakoksi Pipistrellus nathusii.



Peltosirkku on vähentynyt muutamassa vuosikymmessä käsittämättömän paljon, Suomessa 99%. 19.5. näitä kauniita sirkkuja näkyi peräti kolme yksilöä. Laji kärsii maatalouden muutoksista, laittomasta pyynnistä ja ehkä eniten viljan siementen peittaukseen käytetyistä aineista sekä hyönteismyrkyistä. Ranskalaisen master chefin kerrotaan sanoneen, että "Jos maailmassa olisi seitsemän peltosirkkua, me söisimme niistä viisi".



Ajan hammas myrskyineen ja rankkasateineen on syönyt vuonna 1915 Järsöstä saareen siirretyn majankanvartijan isontalon seiniä pahoin. Onneksi kunnostustyöt ovat käynnissä ja tässä vaihdetaan koko seinän hirret uuteen. Käsittämättömän taitavia timpureita, toinen puoli seinää on valmis ja uudenveroinen, ellei parempikin!


Suomalainen ei voi käydä Lågsilla mainitsematta saaren huikeaa saunaa. Mikään ei ollut muuttunut neljännesvuosisadassa, tai olipa sittenkin, sillä sauna oli remontoitu niin, että nyt se olisi lämmennyt myös myrskytuulella! Kiitokset ÅFF:n retkiporukalle saunan lämmittämisestä, vedetkin oli valmiiksi kannettu sisälle!


 Kuvasta saa hyvän käsityksen saaren koosta. Lintuverkkojen paikat ovat vasemmassa reunassa sijaitsevassa lepikossa, pienen niityn takana häämättövän pottumaan kuusikossa sekä laguunin takana sijaitsevassa kuusikossa. Yhteensä verkkoja oli käytössä 17kpl.





Koko viikon ajan auringonlaskut olivat näyttäviä ja yleensä auringon ympärille piirtyi omituisia renkaita tai kehriä, jollainen näkyy tässäkin kuvassa auringon jo laskettua mailleen. Ilmiön aiheuttaa kaikkialla ilmassa leijuva siitepöly, joka taittaa auringonvaloa ja saa aikaan renkaita auringon ympäri. Auringonkajo ei useana iltana ottanut sammuakseen, sillä lämpöväreily meren pinnassa toimi linssin tai peilin tavoin ja kanavoi kaukaisuudesta jo laskeneen auringon kajon näkyviin.

Saaressa oli mukava vieralla viikon pikavisiitillä, täytyypä ottaa ohjelmistoon pidempi reissu jo lähitulevaisuudessa. Kiitos Hessulle alkuviikon retkiseurasta ja ÅFF:n väelle loppuviikosta, erityiskiitos Johanille mitä mainioimmasta päivällisestä naudanpihveineen ja uunijuureksineen!

Ei saaressa mikään ollut muuttunut neljännesvuosisadassa - ja se on just hyvä niin!