Persiantasku Oenanthe chrysopygia on WP:llä suhteellisen vaikeasti tavoitettava laji. Suomalaiset retkeilijät ovat yleensä hoitaneet sen joko pesimäaikaan Armeniasta tai talvella Kuwaitista, mutta lajin löytäminen ei aina ole helppoa. Israelin kautta aikojen toinen persiantasku löytyi 10.3.2018 Mt.Amasalta ja vähän myöhemmin se pyydystettiin ja rengastettiin. Kädessä lintu määritettiin persiantaskuksi yleisvärityksen, vaaleanharmaiden siiven alapeitinhöyhenten ja musta-oranssin pyrstön perusteella. Kyseessä oli ensimmäisen elinvuoden lintu. Kaikeksi onneksi lintu palasi syksyllä 2018 talvehtimaan samaan paikkaan, joten päätin yrittää bongausta ohikulkumatkallani Tel Aviviin.
Edellisiltana ajoin Urimista synkkien ukkospilvien ja salamoinnin saattelemana Aradiin, josta olisi vain 20min matka Amasalle. Ihmeen kaupalla säästyin sateelta, mutta aamua ajatellen sää ei vaikuttanut ollenkaan lupaavalta. Ja kuinka ollakaan, aamuvarhaisella heräsin todetakseni, että ulkona sataa kaatamalla! Ylimääräisen nukutun tunnin jälkeen söin aamupalaksi varatut eväät ja päätin suunnata Amasalle kokeilemaan onneani. Ajomatka vesisateessa sujui vaivatta, mutta perillä oli säkkisumu ja näkyvyyttä vain 30-40m! Päätin kuitenkin yrittää ja laskeuduin sateen liukastamaa polkua varovasti kohti jyrkänteen pohjaa.
Kävelymatkalla näkyi chukareita, lukuisia mustaleppälintuja ja mustapäätaskuja sekä puolenkymmentä valkoselkätaskua. Onneksi laakson pohjalla sumu hellitti ja sadekin taukosi, mutta uutterasta komppauksesta huolimatta taskua ei vain löytynyt sen oletetulta lempipaikalta. Vaan kolmannella yrittämällä tärppäsi ja upea persiantasku lennähti muutaman metrin päästä ohitse paljastaen silmiinpistävän, oranssin pyrstökuvionsa. Tämän jälkeen lintu pysyi hyvin havainnoitavissa puoli tuntia, harmi vain että paksun sadepilven alla valo oli todella vähissä eikä kuvaamisesta tullut juuri mitään. Pilvinen päivä saa sateen kasteleman linnun näyttämään kuvissa yllättävän kontrastikkaalta.
Taskujen talvimaisemaa sumun keskellä, persiantaskun talvireviiri. Peippoja ja hemppojakin lenteli alueella ja yksinäinen syyrianhemppo oli mukava ylläri.
Edelliset sateet olivat saanet ensimmäiset krookukset (?) kukkaan.
Valkoselkätasku-koiras, rengastettu yksilö vesisateessa. Lähistöllä päivysti myös minervanpöllö.
Scandinavian Picnic Area oli nimensä veroinen paitsi metsän ja männyntuoksun, mutta varsinkin säätilansa puolesta. Sadetta, taukoamatta.
Yattir Forest on eräs Israelin suurimpia metsiä. Lintulajisto ei ole järin monipuolinen, talitiaisia sekä närhiä ainakin.
Tulvia ja kameleita uhmaten ajelin Länsirannan palestiinalaisalueen rajaa seurailevaa tietä kohti Tel Avivin lentokenttää. Perillä kaksi turvatarkastusta, käsimatkatavaran läpivalaisu sekä kävely passintarkastusautomaatin läpi kestivät yhteensä korkeintaan 10 minuuttia, edelliskerralla hyvä jos selvisin niistä tunnissa?
Punaperätasku, Kurdish Wheatear Oenanthe xanthoprymna vertailun vuoksi. Turkki, kesäkuu 2012. Koiras on helppo tunnistaa mm. mustasta kurkustaan ja valko-oranssi-mustasta pyrstöstä.
Nuori punaperätasku, Turkki, kesäkuu 2012. Punaperä- ja persiantaskun tunnistaminen naaras- ja nuoruuspuvuissa ei ole kovin helppoa ja välimuotoisiakin lintuja kuuluu olevan. Ainakin yhden tutkimuksen mukaan punaperätasku on kuitenkin läheisempää sukua valkoselkä- ja surutaskulle kuin persiantaskulle.
Kommentit
Lähetä kommentti