26.-27.5. Kyläpöllösbongaus ja lunnispondeilu Kristiinankaupungissa - Eurasian Scops Owl and Atlantic Puffin in Kristinestad
In the evening of 26th June I made a twitch for calling Eurasian Scops Owl in Kristinestad, Finnish West Coast. On my way there had a quick stop at Merikarvia to see if territorial Grey Wagtails were still around. Yes they were, Grey Wagtail is a scarce breeding bird in Finland and always a delight to see. I rushed on to be on time to check Härkmerifjärden wetlands right before sunset. Unfortunately no Marsh Terns there, just a pair of Garganeys and usual stuff, like Bitterns, 80 Little Gulls and a singing Reed Warbler.
I moved on to Sideby, the spot for owlet, right in time. In these latitudes summer night is merely a dusk, and for such a nocturnal species as Scops Owl there is just a short window of time for calling. The Owlet started at 23.48 and kept on calling for about an hour, giving also brief views in flight when changing singing posts. Amazing bird, and just 3rd record for Finland! Black Grouses were lekking and Nightjars were calling and there was something almost magical in that moment!
It was only couple of hours until sunrise and by lucky chance I joined some friends and got a boat ride to Ljusgrund island, the place to check if there is any arctic migration on the go. It was warm, calm and restful morning, with sunrise at 4.11. As one might have expected, migration was slow with some dozens of Black-throated Divers, small flocks of Dunlins and Temminck's Stints migrating north. A Curlew Sandpiper, pair of Red-necked Phalaropes as well as Garganeys were birds of note, not to forget a singing Blyth's Reed Warbler in the bushes. And then it struck like a lightning - a migrating ATLANTIC PUFFIN flew by to the south! 1st summer bird. Amazing, this was a lifer for my Finnish list! Puffin is a very rare species in Finland and this was just 2nd record this year!!!
Suomen kolmas kyläpöllönen (ehkä vasta toinen, jos kyseessä on sama Lammilta löytynyt yksilö) oli piippaillut Kristiinankaupungin Siipyyssä jo kolmena yönä, joten tilaisuuden koittaessa päätin lähteä kuuntelemaan tämän sympaattisen pöllön Kristiinanpinnaksi.
Matkalla otin pikaisen välipysähdyksen Merikarvialla, jossa äänekäs mutta rauhaton virtavästäräkkipariskunta lenteli koskenniskan puidenlatvoissa. Lieneekö poikue ollut jo maastossa, koska emot varoittelivat kovasti?
Seuraavaksi ajoin suoraan Härkmerifjärdenin rantaan tarkastamaan musta- ja valkosiipitiiratilanteen: 0 yksilöä. Sen sijaan pikkulokkeja saalisteli luhdan yllä 80, naurulokkeja saman verran ja kala/lapintiirojakin useampi kymmenen. Rannassa ruokaili heinätavipari, josta napsahti vuodenpinna ja kaulushaikara puhalteli ruovikossa rytikerttusen säestyksellä.
Härkmerifjärdeniltä ajoin Kiilin ja upean auringonlaskun kautta Siipyyn kylälle, jonne oli jo kerääntynyt parisenkymmentä kyläpöllösfania iltakonsertin toivossa.
Kello 23.48 kyläpöllönen aloitti shownsa piippaamalla viisi kertaa lännen suunnalta. Hieman puolenyön jälkeen se innostui laulamaan aktiivisesti vaihdettuaan laulupaikaksi Siipyyntie 140 viereisen pihan. Lähes täydenkuun valossa tunnelma oli maaginen pöllön piippaillessa vain 10-15m päässä. Lopulta pöllö lennähti vierestä ohi ja näkyi sekä paljain silmin, että kiikarilla kohtalaisesti, lentää räpytellessään suoraviivaisesti pitkän matkan kuunvalossa pellon yllä.
Esimerkiksi varpuspöllöstä poiketen lento oli suoraviivaista, ei aaltoilevaa, ja siivenkäyttö oli samalla räpyttelevää niin, että joku paikallaolijoista kommentoi osuvasti lentotyylin tuovan mieleen kookkaan lepakon. Lepakoista poiketen kyläpöllösen lennossa oli välillä myös lyhyitä liitojaksoja, siivet vaakatasossa.
Kuvan kyläpöllönen (vanha nimi kääpiösarvipöllö, vrt ruotsinkielinen nimi "dvärguv") ei ole Siipyystä, vaan Eilatista. Illan aikana kuului myös pari kehrääjää sekä teeren pulinaa.
Paavo Sallisen video kyläpöllösestä täällä:
Lisäksi korviini kantautui tieto, jonka mukaan Matti, Paavo ja Nicolas olisivat menossa aamuksi saareen. Koska mainittuun "aamuun" oli aikaa vain tovi, päätin ajaa satamaan ja kysyä, josko veneessä olisi tilaa vielä yhdelle. Olihan siellä, joten hetken päästä kiisimme peilityynellä merellä kohti Suomen ehkä monipuolisinta staijipaikkaa, pitkän saariketjun luoteiskärjessä sijaitsevaa Ljusgrundia.
Tyynen ja korkeapaineisen sään myötä muutto oli verkkaista, kuten tähän vuodenaikaan kuuluu Pohjanlahdella jo ollakin. Joitakin pieniä kuikkaparvia muutti kaukana ulapalla ja hysyjä nousi muutolle metsänreunasta. Heinätavipari, kaksi vesipääskyä, kuovisirri sekä neljä karikukkoa matkasivat pohjoiseen suo- ja lapinsirrien ohella. Kohta Matti skarppasi taivaalta etelään muuttavan ruokkilinnun ja kehotti katsomaan sitä. Sain linnun putkeen sen ollessa vielä taivasta vasten ja ehdin seurata sitä hyvän tovin, kaiketi noin puoli minuttia. Suorassa aurinkoisessa myötävalossa siiven alapinnat olivat tummanharmaat, eikä kyynärsiiven takareunassa ollut valkoista. Lintu oli enemmän musta kuin valkoinen ja eteni rauhattoman tuntuisesti myötätuulessa, eikä ollut rakenteeltaan laisinkaan ruokkimainen pötkylä. Samalta etäisyydeltä ja kauempaakin ruokeilla erottui selvästi vaaleat tai valkoiset siiven alapinnat ja kyynärsiiven valkoinen takareuna loisti auringossa. Matti oli ehtinyt katsoa lintua jo pidempään, joten määritys alkoi loksahtaa kohdalleen: "Norjassa tää olisi..siis miksei tää ole...LUNNI? #&%*## ON SE LUNNI!!!" Yritin tihrustaa tarkasti päänkuvioita ja nokkaa, mutta vaikkei eteäisyyttä lintuun ollut kovin paljon, väreilyä oli kuitenkin hieman, eikä pään ja nokan värityksen yksityiskohdista saanut tolkkua. Tylppä pääpuoli näytti tummalta ja raja valkeaan vatsaan oli jyrkkä. Varmaankin 2kv lintu. Harmillisesti Paavo ja Nicolas eivät ehtineet saada lintua putkeen ennen kuin se katosi näkymättömiin metsän taakse, ehkä nuotituksesta syntyneen väärinkäsityksen vuoksi. Eka viesti piipparissa ei mennyt läpi, mutta tokalla yrittämällä häly pärähti kännykkään. Yritimme myös tavoittaa muita staijareita ja saimmekin kiinni Veikon Siipyyn tornista. Valitettavasti Veikko ei löytänyt lunnia, lieneekö pudonnut välille tai suunnannut ulos merelle? LUNNI - 412. elämänpinnani Suomesta, huimaa! Hieman Paavon ja Nicon fiiliksiä tunnusteltuamme (olivat sangen cooleja molemmat) olimme Matin kanssa yhtä hymyä! Edellisestä spondesta eliksestäni (keisarikotka 23.5.2003 Virolahdella) oli ehtinyt jo kulua tovi. Lunni on marras- joulukuussa staijatessa käväissyt joskus mielessä ja oli epäilemättä korkealla sijalla päättymättömässä toivomuslistassa, mutta lämpimänä toukokuun lopun aamuna sen saaminen putkeen oli täydellinen megaylläri! Ja mikäs sen hienompaa, uskomaton säkä kyllä, sillä alunperin ei edes ollut tarkoitus lähteä saareen staijaamaan!
I moved on to Sideby, the spot for owlet, right in time. In these latitudes summer night is merely a dusk, and for such a nocturnal species as Scops Owl there is just a short window of time for calling. The Owlet started at 23.48 and kept on calling for about an hour, giving also brief views in flight when changing singing posts. Amazing bird, and just 3rd record for Finland! Black Grouses were lekking and Nightjars were calling and there was something almost magical in that moment!
It was only couple of hours until sunrise and by lucky chance I joined some friends and got a boat ride to Ljusgrund island, the place to check if there is any arctic migration on the go. It was warm, calm and restful morning, with sunrise at 4.11. As one might have expected, migration was slow with some dozens of Black-throated Divers, small flocks of Dunlins and Temminck's Stints migrating north. A Curlew Sandpiper, pair of Red-necked Phalaropes as well as Garganeys were birds of note, not to forget a singing Blyth's Reed Warbler in the bushes. And then it struck like a lightning - a migrating ATLANTIC PUFFIN flew by to the south! 1st summer bird. Amazing, this was a lifer for my Finnish list! Puffin is a very rare species in Finland and this was just 2nd record this year!!!
Suomen kolmas kyläpöllönen (ehkä vasta toinen, jos kyseessä on sama Lammilta löytynyt yksilö) oli piippaillut Kristiinankaupungin Siipyyssä jo kolmena yönä, joten tilaisuuden koittaessa päätin lähteä kuuntelemaan tämän sympaattisen pöllön Kristiinanpinnaksi.
Matkalla otin pikaisen välipysähdyksen Merikarvialla, jossa äänekäs mutta rauhaton virtavästäräkkipariskunta lenteli koskenniskan puidenlatvoissa. Lieneekö poikue ollut jo maastossa, koska emot varoittelivat kovasti?
Seuraavaksi ajoin suoraan Härkmerifjärdenin rantaan tarkastamaan musta- ja valkosiipitiiratilanteen: 0 yksilöä. Sen sijaan pikkulokkeja saalisteli luhdan yllä 80, naurulokkeja saman verran ja kala/lapintiirojakin useampi kymmenen. Rannassa ruokaili heinätavipari, josta napsahti vuodenpinna ja kaulushaikara puhalteli ruovikossa rytikerttusen säestyksellä.
Härkmerifjärdeniltä ajoin Kiilin ja upean auringonlaskun kautta Siipyyn kylälle, jonne oli jo kerääntynyt parisenkymmentä kyläpöllösfania iltakonsertin toivossa.
Kello 23.48 kyläpöllönen aloitti shownsa piippaamalla viisi kertaa lännen suunnalta. Hieman puolenyön jälkeen se innostui laulamaan aktiivisesti vaihdettuaan laulupaikaksi Siipyyntie 140 viereisen pihan. Lähes täydenkuun valossa tunnelma oli maaginen pöllön piippaillessa vain 10-15m päässä. Lopulta pöllö lennähti vierestä ohi ja näkyi sekä paljain silmin, että kiikarilla kohtalaisesti, lentää räpytellessään suoraviivaisesti pitkän matkan kuunvalossa pellon yllä.
Esimerkiksi varpuspöllöstä poiketen lento oli suoraviivaista, ei aaltoilevaa, ja siivenkäyttö oli samalla räpyttelevää niin, että joku paikallaolijoista kommentoi osuvasti lentotyylin tuovan mieleen kookkaan lepakon. Lepakoista poiketen kyläpöllösen lennossa oli välillä myös lyhyitä liitojaksoja, siivet vaakatasossa.
Kuvan kyläpöllönen (vanha nimi kääpiösarvipöllö, vrt ruotsinkielinen nimi "dvärguv") ei ole Siipyystä, vaan Eilatista. Illan aikana kuului myös pari kehrääjää sekä teeren pulinaa.
Paavo Sallisen video kyläpöllösestä täällä:
Lisäksi korviini kantautui tieto, jonka mukaan Matti, Paavo ja Nicolas olisivat menossa aamuksi saareen. Koska mainittuun "aamuun" oli aikaa vain tovi, päätin ajaa satamaan ja kysyä, josko veneessä olisi tilaa vielä yhdelle. Olihan siellä, joten hetken päästä kiisimme peilityynellä merellä kohti Suomen ehkä monipuolisinta staijipaikkaa, pitkän saariketjun luoteiskärjessä sijaitsevaa Ljusgrundia.
Tyynen ja korkeapaineisen sään myötä muutto oli verkkaista, kuten tähän vuodenaikaan kuuluu Pohjanlahdella jo ollakin. Joitakin pieniä kuikkaparvia muutti kaukana ulapalla ja hysyjä nousi muutolle metsänreunasta. Heinätavipari, kaksi vesipääskyä, kuovisirri sekä neljä karikukkoa matkasivat pohjoiseen suo- ja lapinsirrien ohella. Kohta Matti skarppasi taivaalta etelään muuttavan ruokkilinnun ja kehotti katsomaan sitä. Sain linnun putkeen sen ollessa vielä taivasta vasten ja ehdin seurata sitä hyvän tovin, kaiketi noin puoli minuttia. Suorassa aurinkoisessa myötävalossa siiven alapinnat olivat tummanharmaat, eikä kyynärsiiven takareunassa ollut valkoista. Lintu oli enemmän musta kuin valkoinen ja eteni rauhattoman tuntuisesti myötätuulessa, eikä ollut rakenteeltaan laisinkaan ruokkimainen pötkylä. Samalta etäisyydeltä ja kauempaakin ruokeilla erottui selvästi vaaleat tai valkoiset siiven alapinnat ja kyynärsiiven valkoinen takareuna loisti auringossa. Matti oli ehtinyt katsoa lintua jo pidempään, joten määritys alkoi loksahtaa kohdalleen: "Norjassa tää olisi..siis miksei tää ole...LUNNI? #&%*## ON SE LUNNI!!!" Yritin tihrustaa tarkasti päänkuvioita ja nokkaa, mutta vaikkei eteäisyyttä lintuun ollut kovin paljon, väreilyä oli kuitenkin hieman, eikä pään ja nokan värityksen yksityiskohdista saanut tolkkua. Tylppä pääpuoli näytti tummalta ja raja valkeaan vatsaan oli jyrkkä. Varmaankin 2kv lintu. Harmillisesti Paavo ja Nicolas eivät ehtineet saada lintua putkeen ennen kuin se katosi näkymättömiin metsän taakse, ehkä nuotituksesta syntyneen väärinkäsityksen vuoksi. Eka viesti piipparissa ei mennyt läpi, mutta tokalla yrittämällä häly pärähti kännykkään. Yritimme myös tavoittaa muita staijareita ja saimmekin kiinni Veikon Siipyyn tornista. Valitettavasti Veikko ei löytänyt lunnia, lieneekö pudonnut välille tai suunnannut ulos merelle? LUNNI - 412. elämänpinnani Suomesta, huimaa! Hieman Paavon ja Nicon fiiliksiä tunnusteltuamme (olivat sangen cooleja molemmat) olimme Matin kanssa yhtä hymyä! Edellisestä spondesta eliksestäni (keisarikotka 23.5.2003 Virolahdella) oli ehtinyt jo kulua tovi. Lunni on marras- joulukuussa staijatessa käväissyt joskus mielessä ja oli epäilemättä korkealla sijalla päättymättömässä toivomuslistassa, mutta lämpimänä toukokuun lopun aamuna sen saaminen putkeen oli täydellinen megaylläri! Ja mikäs sen hienompaa, uskomaton säkä kyllä, sillä alunperin ei edes ollut tarkoitus lähteä saareen staijaamaan!
Kommentit
Lähetä kommentti