Vietin viikon Lågskärin lintuasemalla kesäisen lämpimässä korkeapainesäässä lintuja rengastaen. Lintuverkot olivat pyynnissä lähes joka päivä koko valoisan ajan, joten käytännössä näin viikon aikana jokaisen auringonnnousun sekä auringonlaskun, ja tässä välissä kiersin lintuverkot vähintään joka tunti.
Saavuin Långnäsin kautta aamuvarhain, joten ajankuluksi kävin Ramsholmenin pähkinäpensaslehdossa katsomassa pesiviä pähkinänakkeleita. Lajia tapaa mantereellakin talviruokinnoilla ja toisinaan syysvaelluksellakin, mutta oli hieno nähdä näitä vilkkaita lintuja aidossa pesimäympäristössään.
Saareen oli mukava saapua nopean kyydin myötä, suoraan majakalle tyynessä säässä. Tottakai odotukset olivat korkealla, edellisestä reissusta olikin jo vierähtänyt tovi ja silloinkin jotain sentään nähtiin.
Rengastus on aamuvirkkujen puuhaa, mutta vastineeksi varhaiselle heräämiselle myös auringonnousut ja kevään äänimaailma ovat huikeita kokemuksia. Tässä pari auringonnousua malliksi.
Korkeapainesäässä valtaosa muuttolinnuista huiteli korkeuksissa yli saaren, eikä toivottua tihkusateista kaakkoisvirtausta tullut. Kuten saaressa aina, kaikenlaista mukavaa lajistoa kuitenkin näkyi. Tunturipaljakalla ja karulla on ulkosaarella on yhtäläisyyksiä ja pohjoistuulisena aamuna 17.5. Kaj Ekholm löysi majakalta tämän hienon lepäilemään laskeutuneen keräkurmitsan. Hieno löytö, kiitokset!
Pikkusieppo on Suomessa harvalukuinen pesimälaji, mutta Lågsilla näitä itään matkaavia viehkeitä sieppoja näkyi viikon aikana viitisentoista. Kuvassa vanha +3kv koiras.
Verkkokierrosten välillä oli rauhallisina päivinä aikaa kierrellä saaressa. Torstaina 17.5. aamuyöllä ja aamupäivällä oli tullut joitakin sadekuuroja, retken ainut ajoittain pilvinen päivä! Iltapäivällä oli sopiva sauma pistäytyä etelälepikossa, josta löytyikin varsin pian - hiip -äänen ja kirjosieppoa kuivemman taksutuksen perusteella - hieno 2kv koiras sepelsieppo! Lintu oli paikalla vielä seuraavana päivänä, muttei sentään eksynyt lintuverkkoon.
Maastossa näkyi toisinaan mielenkiintoisen näköisiä kirjosieppoja, joita piti välillä katsoa tarkasti. Tässä 2kv kirjosieppokoiras.
Pikkulepinkäisiä näkyi vain vähän, kuvissa naaras ja koiras. Tällä koiraalla oli hieman valkoista käsisulkien tyvellä.
Harvinaisuuksia ei eksynyt verkkoon, mutta pikkusiepot, tristis -tiltaltti ja idänuunilintu edustivat itäisempää lajistoa.
Haahka ja lapintiira edustavat Lågsilla aina ja kaikkialla läsnä olevaa lajistoa. Haahkojen kumu, tiirojen kirkuna ja allin kevätlaulu sekoittuvat huumaavaksi taustakonsertiksi läpi vuorokauden.
Harmaasorsia pesii saarella kuusi paria ja lajin soidinlentokierrokset yli saaren ovat jokapäiväinen näytös.
19.5. verkkokierrosten välissä huomasin kohti tulevan kepeäliikkeisen suohaukan, joka pyyhälsi vastavalon puolelta yli saaren pikavauhtia. Ehdin roiskaista muutaman dokkarin sopivasti ylivalotettuina ja kennolle tarttui sen verran pikseleitä, että lajin pystyy määrittämään. Hoikkavatsainen, kapeasiipinen lintu, jolla on poikkijuovaiset sormet, käsisulkien kuviointi on keskittynyt sulan keskiosaan sekalaiseksi täplitykseksi tyven ja takareunan ollessa vaaleat, päässä on voimakkaat kuviot tumman posken kiertyessä nokantyveen, vaalea kauluri on tasalevyinen ja kuvioton ja sitä reunustaa takana tumma vyö - 2kv arosuohaukka siis.
Eliksiltä ei voi välttyä! 20.5. kuvan otus oli aamuvarhainen mennyt lintuverkkoon. Sain yhtenä mykkyränä verkossa olleen nahkasiiven vapautettua ja se pääsi jatkamaan muuttomatkaansa vahingoittumattomana. Kiitokset Karrille, joka määritti lajin mitä todennäköisimmäksi pikkulepakoksi Pipistrellus nathusii.
Peltosirkku on vähentynyt muutamassa vuosikymmessä käsittämättömän paljon, Suomessa 99%. 19.5. näitä kauniita sirkkuja näkyi peräti kolme yksilöä. Laji kärsii maatalouden muutoksista, laittomasta pyynnistä ja ehkä eniten viljan siementen peittaukseen käytetyistä aineista sekä hyönteismyrkyistä. Ranskalaisen master chefin kerrotaan sanoneen, että "Jos maailmassa olisi seitsemän peltosirkkua, me söisimme niistä viisi".
Ajan hammas myrskyineen ja rankkasateineen on syönyt vuonna 1915 Järsöstä saareen siirretyn majankanvartijan isontalon seiniä pahoin. Onneksi kunnostustyöt ovat käynnissä ja tässä vaihdetaan koko seinän hirret uuteen. Käsittämättömän taitavia timpureita, toinen puoli seinää on valmis ja uudenveroinen, ellei parempikin!
Suomalainen ei voi käydä Lågsilla mainitsematta saaren huikeaa saunaa. Mikään ei ollut muuttunut neljännesvuosisadassa, tai olipa sittenkin, sillä sauna oli remontoitu niin, että nyt se olisi lämmennyt myös myrskytuulella! Kiitokset ÅFF:n retkiporukalle saunan lämmittämisestä, vedetkin oli valmiiksi kannettu sisälle!
Kuvasta saa hyvän käsityksen saaren koosta. Lintuverkkojen paikat ovat vasemmassa reunassa sijaitsevassa lepikossa, pienen niityn takana häämättövän pottumaan kuusikossa sekä laguunin takana sijaitsevassa kuusikossa. Yhteensä verkkoja oli käytössä 17kpl.
Koko viikon ajan auringonlaskut olivat näyttäviä ja yleensä auringon ympärille piirtyi omituisia renkaita tai kehriä, jollainen näkyy tässäkin kuvassa auringon jo laskettua mailleen. Ilmiön aiheuttaa kaikkialla ilmassa leijuva siitepöly, joka taittaa auringonvaloa ja saa aikaan renkaita auringon ympäri. Auringonkajo ei useana iltana ottanut sammuakseen, sillä lämpöväreily meren pinnassa toimi linssin tai peilin tavoin ja kanavoi kaukaisuudesta jo laskeneen auringon kajon näkyviin.
Saaressa oli mukava vieralla viikon pikavisiitillä, täytyypä ottaa ohjelmistoon pidempi reissu jo lähitulevaisuudessa. Kiitos Hessulle alkuviikon retkiseurasta ja ÅFF:n väelle loppuviikosta, erityiskiitos Johanille mitä mainioimmasta päivällisestä naudanpihveineen ja uunijuureksineen!
Ei saaressa mikään ollut muuttunut neljännesvuosisadassa - ja se on just hyvä niin!
Saavuin Långnäsin kautta aamuvarhain, joten ajankuluksi kävin Ramsholmenin pähkinäpensaslehdossa katsomassa pesiviä pähkinänakkeleita. Lajia tapaa mantereellakin talviruokinnoilla ja toisinaan syysvaelluksellakin, mutta oli hieno nähdä näitä vilkkaita lintuja aidossa pesimäympäristössään.
Saareen oli mukava saapua nopean kyydin myötä, suoraan majakalle tyynessä säässä. Tottakai odotukset olivat korkealla, edellisestä reissusta olikin jo vierähtänyt tovi ja silloinkin jotain sentään nähtiin.
Rengastus on aamuvirkkujen puuhaa, mutta vastineeksi varhaiselle heräämiselle myös auringonnousut ja kevään äänimaailma ovat huikeita kokemuksia. Tässä pari auringonnousua malliksi.
Korkeapainesäässä valtaosa muuttolinnuista huiteli korkeuksissa yli saaren, eikä toivottua tihkusateista kaakkoisvirtausta tullut. Kuten saaressa aina, kaikenlaista mukavaa lajistoa kuitenkin näkyi. Tunturipaljakalla ja karulla on ulkosaarella on yhtäläisyyksiä ja pohjoistuulisena aamuna 17.5. Kaj Ekholm löysi majakalta tämän hienon lepäilemään laskeutuneen keräkurmitsan. Hieno löytö, kiitokset!
Pikkusieppo on Suomessa harvalukuinen pesimälaji, mutta Lågsilla näitä itään matkaavia viehkeitä sieppoja näkyi viikon aikana viitisentoista. Kuvassa vanha +3kv koiras.
Verkkokierrosten välillä oli rauhallisina päivinä aikaa kierrellä saaressa. Torstaina 17.5. aamuyöllä ja aamupäivällä oli tullut joitakin sadekuuroja, retken ainut ajoittain pilvinen päivä! Iltapäivällä oli sopiva sauma pistäytyä etelälepikossa, josta löytyikin varsin pian - hiip -äänen ja kirjosieppoa kuivemman taksutuksen perusteella - hieno 2kv koiras sepelsieppo! Lintu oli paikalla vielä seuraavana päivänä, muttei sentään eksynyt lintuverkkoon.
Maastossa näkyi toisinaan mielenkiintoisen näköisiä kirjosieppoja, joita piti välillä katsoa tarkasti. Tässä 2kv kirjosieppokoiras.
Pikkulepinkäisiä näkyi vain vähän, kuvissa naaras ja koiras. Tällä koiraalla oli hieman valkoista käsisulkien tyvellä.
Harvinaisuuksia ei eksynyt verkkoon, mutta pikkusiepot, tristis -tiltaltti ja idänuunilintu edustivat itäisempää lajistoa.
Haahka ja lapintiira edustavat Lågsilla aina ja kaikkialla läsnä olevaa lajistoa. Haahkojen kumu, tiirojen kirkuna ja allin kevätlaulu sekoittuvat huumaavaksi taustakonsertiksi läpi vuorokauden.
Harmaasorsia pesii saarella kuusi paria ja lajin soidinlentokierrokset yli saaren ovat jokapäiväinen näytös.
19.5. verkkokierrosten välissä huomasin kohti tulevan kepeäliikkeisen suohaukan, joka pyyhälsi vastavalon puolelta yli saaren pikavauhtia. Ehdin roiskaista muutaman dokkarin sopivasti ylivalotettuina ja kennolle tarttui sen verran pikseleitä, että lajin pystyy määrittämään. Hoikkavatsainen, kapeasiipinen lintu, jolla on poikkijuovaiset sormet, käsisulkien kuviointi on keskittynyt sulan keskiosaan sekalaiseksi täplitykseksi tyven ja takareunan ollessa vaaleat, päässä on voimakkaat kuviot tumman posken kiertyessä nokantyveen, vaalea kauluri on tasalevyinen ja kuvioton ja sitä reunustaa takana tumma vyö - 2kv arosuohaukka siis.
Eliksiltä ei voi välttyä! 20.5. kuvan otus oli aamuvarhainen mennyt lintuverkkoon. Sain yhtenä mykkyränä verkossa olleen nahkasiiven vapautettua ja se pääsi jatkamaan muuttomatkaansa vahingoittumattomana. Kiitokset Karrille, joka määritti lajin mitä todennäköisimmäksi pikkulepakoksi Pipistrellus nathusii.
Peltosirkku on vähentynyt muutamassa vuosikymmessä käsittämättömän paljon, Suomessa 99%. 19.5. näitä kauniita sirkkuja näkyi peräti kolme yksilöä. Laji kärsii maatalouden muutoksista, laittomasta pyynnistä ja ehkä eniten viljan siementen peittaukseen käytetyistä aineista sekä hyönteismyrkyistä. Ranskalaisen master chefin kerrotaan sanoneen, että "Jos maailmassa olisi seitsemän peltosirkkua, me söisimme niistä viisi".
Ajan hammas myrskyineen ja rankkasateineen on syönyt vuonna 1915 Järsöstä saareen siirretyn majankanvartijan isontalon seiniä pahoin. Onneksi kunnostustyöt ovat käynnissä ja tässä vaihdetaan koko seinän hirret uuteen. Käsittämättömän taitavia timpureita, toinen puoli seinää on valmis ja uudenveroinen, ellei parempikin!
Suomalainen ei voi käydä Lågsilla mainitsematta saaren huikeaa saunaa. Mikään ei ollut muuttunut neljännesvuosisadassa, tai olipa sittenkin, sillä sauna oli remontoitu niin, että nyt se olisi lämmennyt myös myrskytuulella! Kiitokset ÅFF:n retkiporukalle saunan lämmittämisestä, vedetkin oli valmiiksi kannettu sisälle!
Kuvasta saa hyvän käsityksen saaren koosta. Lintuverkkojen paikat ovat vasemmassa reunassa sijaitsevassa lepikossa, pienen niityn takana häämättövän pottumaan kuusikossa sekä laguunin takana sijaitsevassa kuusikossa. Yhteensä verkkoja oli käytössä 17kpl.
Koko viikon ajan auringonlaskut olivat näyttäviä ja yleensä auringon ympärille piirtyi omituisia renkaita tai kehriä, jollainen näkyy tässäkin kuvassa auringon jo laskettua mailleen. Ilmiön aiheuttaa kaikkialla ilmassa leijuva siitepöly, joka taittaa auringonvaloa ja saa aikaan renkaita auringon ympäri. Auringonkajo ei useana iltana ottanut sammuakseen, sillä lämpöväreily meren pinnassa toimi linssin tai peilin tavoin ja kanavoi kaukaisuudesta jo laskeneen auringon kajon näkyviin.
Saaressa oli mukava vieralla viikon pikavisiitillä, täytyypä ottaa ohjelmistoon pidempi reissu jo lähitulevaisuudessa. Kiitos Hessulle alkuviikon retkiseurasta ja ÅFF:n väelle loppuviikosta, erityiskiitos Johanille mitä mainioimmasta päivällisestä naudanpihveineen ja uunijuureksineen!
Ei saaressa mikään ollut muuttunut neljännesvuosisadassa - ja se on just hyvä niin!
Kommentit
Lähetä kommentti