perjantai 21. heinäkuuta 2017

Sepeltasku maurus Ylöjärvellä - Siberian Stonechat maurus at Ylöjärvi, Finland


Siberian Stonechat Saxicola maurus male, 30 Jun 2107, Ylöjärvi, Hanhijärvi © Kari Kekki
Ylöjärven Hanhijärvellä on viettänyt kesää kuvan sepeltasku -koiras. Kiitokset Kari Kekille kuvan lainaamisesta. Vesa Korhonen löysi linnun ensimmäisen kerran 27.6. ja se lienee saapunut reviirilleen jo keväällä tai alkukesällä. Samassa idyllisessä maalaismaisemassa on huomattavan runsaasti pensastaskuja, mutta toistaiseksi ei ole tiedossa, onko sepeltasku mahdollisesti pariutunut pensastaskunaaraan kanssa, risteymäpoikasista puhumattakaan.

Siberian Stonechat Saxicola maurus male, 30 Jun 2107, Ylöjärvi, Hanhijärvi © JV
Siberian Stonechat Saxicola maurus male, 30 Jun 2107, Ylöjärvi, Hanhijärvi © JV
Hyvinä eroina mustapäätaskuun S. rubicola ovat mm. erittäin laaja, puhtaanvalkoinen yläperä ilman tummia ruotijuovia edes pisimmissä yläpeitinhöyhenissä, syvän mustat kainalo- ja siiven alapeitinhöyhenet, pienialainen rinnan yläosaan rajoittunut persikansävyisen oranssi lautuma, puhtaanvalkeat kupeet ja vatsa, sekä hyvin leveälti valkeat kaulansivut. Sukupuolen määritys koiraaksi on värikkään ja kontrastikkaan linnun tapauksessa itsestäänselvää, mutta entä linnun ikä?

Vanhat maurukset vaihtavat höyhenpukunsa täydellisesti heti pesinnän jälkeen, varhain elo- syyskuussa. Nuoret sulkivat vain osittain ja myöhemmin syksyllä, eivätkä välttämättä vaihda yhtään isoa peitinhöyhentä. Nykykäsityksen mukaan molemmilla ikäluokilla on keväällä pesintää edeltävä, laajuudeltaan vaihteleva osittainen sulkasato, joten pelkästään eri-ikäisten höyhenten läsnäoloon perustuen ikää ei voi luotettavasti määrittää. Linnulla erottuu selvä pituusero valkoisissa sisimmissä isoissa peitinhöyhenissä verrattuna selvästi lyhyempiin, kuluneisiin mutta pohjaväriltään silti mustahkoihin uloimpiin peitinhöyheniin. Mustakeskustaisissa hartiahöyhenissä on melko kulunut vaaleanruskea reunus. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat syvänmustat ja melko tuoreen oloiset. Selkähöyhenissäkin on mustat keskustat, mutta seassa on myös ruskeammansävyisiä höyheniä tai höyhenkärkiä, kuten päälaen takaosassakin. Tertiaalit, sisimmät kyynärsulat ja monissa kuvissa muutkin siipisulat vaikuttavat pohjaväriltään ruskeanmustilta, joskin melko kuluneilta. Kysymys kuuluukin, kuinka kuluneelta edellisenä syksynä vaihdettu ad siipi voi näyttää kesäkuun lopussa verrattuna juvenaaliin siipeen? Parhaiten tähän saisi epäilemättä vastauksen tutkimalla lintu kädessä, koska valokuvista kuluneisuutta on hankala arvioida ja kuvissa on yllättävän paljon vaihtelua. Työmäärityksenä lintua voisi pitää 2kv:na kuluneisuuden ja uusien ja vanhojen peitinhöyhenten pituuseron perusteella.

Siberian Stonechat habitat, the bird is holding territory along with several breeding Whinchats © JV
Mutta eivät pulmat tähän lopu. IOC World Bird List 7.2 - jonka mukaista luokittelua noudatetaan mm. naapurimaassamme Ruotsissa - on hiljattain nostanut lajin asemaan sepeltaskun itäisen muodon, "siperiantaskun" Stejneger's Stonechat Saxicola stejnegeri. Tämä taksoni on tavattu Euroopassa ja WP:llä toistaiseksi vasta kahdeksan kertaa: Briteissä ja Ruotsissa kolmasti, Hollannissa kahdesti (joista toinen yksilö oli tavattu jo Britanniassa) sekä kerran Suomessakin, 31.10.-26.11.2013 Orivedellä. Koska muoto on maastossa (lähes) mahdoton erottaa mauruksesta, tiettävästi kaikkiin Suomessa toistaiseksi tavattuihin maurus -havaintoihin sisältyy stejnegerin mahdollisuus (ehkä mitat tai mtDNA jostakin museonäytteestä riittävät määrittämään edes yhden?). Jos sattuisi käymään niin, että eräänä päivänä Suomessa siirryttäisiin noudattamaan IOC:n taksonomiaa, Oriveden linnun bonganneet saisivat siperiantaskusta pinnan, mutta samalla menettäisivät sepeltasku/siperiantasku -lajipariksi taantuvan mauruksen. Ja jottei kaikki olisi liian helppoa, niin Utön "kaspiantaskuista" Saxicola maurus hemprichii jomman kumman havainneet saisivat sittenkin pitää sepeltaskun listoillaan. Mutta vain siihen saakka, kunnes nämä valkotyvipyrstöiset muodot kenties edelleen splitataan omaksi lajikseen erilleen mauruksesta. (Kaukasuksen pohjoispuolella pesivä muoto oli ennen nimeltään Saxicola maurus variegatus, mutta vanhin nimi, jota siten tulee käyttää, on Saxicola maurus hemprichii. Vastaavasti Itä-Turkin, Transkaukasian ja Pohjois-Iranin alueella esiintyvä eteläisempi muoto, vanhalta nimeltään Saxicola maurus armenicus, peri nimen Saxicola maurus variegatus. Molemmat alalajit ovat kookkaita, vaaleita ja pyrstösulkien tyvellä on valkoista noin 20 - 80% pyrstön pituudesta).

Stejneger's Stonechat, 1st winter male, Orivesi, Finland, 7 Nov 2013 © JV


Stejneger's Stonechat, 1st winter male, Orivesi, Finland, 7 Nov 2013 © JV


Stejneger's Stonechat, 1st winter male, Orivesi, Finland, 7 Nov 2013 © JV

Stejneger's Stonechat, 1st winter male, Orivesi, Finland, 7 Nov 2013 © JV


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti