Matkalla töistä asunnolle tuli sopivasti piippi mustapäätaskusta Turun Friskalanlahdella. Laji on kohtuullisen harvinainen Suomessa, joskin kuluvana vuonna on havaittu jo neljä yksilöä ennen Turun lintua. Mustapäätasku on tyypillisesti varhainen muuttaja, mutta olipa kelikin kuin maaliskuulta!
Sää oli turkulaisittainkin varsin haastava, eikä lumimyterissä ollut toivoakaan taskun löytämisestä. Katsoin muutamaan kertaan läpi hoitoniityn kahlaajat: pari mustavikloa, kolme valkovikloa, parikymmentä liroa, kolmisenkymmentä suokukkoa, kaksi tylliä, kuusi pikkutylliä. Lumisade taukosi noin puolen tunnin kuluttua ja kahlaajia ilmestyi näkyville lisää. Yhtäkkiä hoksasin niitetyn ruovikon reunassa rantakurvin ja hihkaisin porukoille "täällä on rantakurvi!" Montaa minuuttia emme ehtineet lintua ihastella, kun se ilmeisesti pelästyi jotakin, ampaisi kuuluvasti äännellen taivaalle, lensi suoraan yli ja katosi etelään metsän taakse, äännellen edelleen. Ehdin roiskaista muutaman dokumenttikuvan ylilentävästä linnusta, mutta mieliharmikseni huomasin, että Canonille tyypilliseen tapaan valintakiekko oli kameraa repusta riuhtoessani pyörähtänyt M -asentoon, mikä lie tähtikuvausasetus F/32 ja 1/640. Hohhoijaa, se niistä kuvista, mut Xenus on aina ihan kiva.
Eipä hirveässä väreilyssä otetussa kännyscoupissakaan ole kehumista, kurvi on tuo oikeanpuoleinen mössö pikkutyllin ja liron seurassa.
Aurinko lämmitti onneksi nopeasti niityn ja linnut aktivoituivat taas laulamaan ja ruokailemaan, eikä aikaakaan, kun mustapäätasku löytyi läheiseltä laitumelta. Lintu oli hyvin esillä, mutta toivottaman kaukana kuvattavaksi. Mielestäni hyvin tyypillinen ola -naaras, varsin tumma pää ja kurkku, heikko skj, suhteellisen vähän valkoista parissa sisimmässä peitinhöyhenessä, lämpimänoranssinruskea viiruisen suttuinen yläperä, tumma selkä, kauniin oranssi rinnan yläosa ja melko selvät valkeahkot laikut kaulan sivuilla. No, huonokin kuva kertoo jotain, kai.
Vuodenpinnaksi tuli samalla myös pensastasku, Saxicola rubetra. Ennen kuin mustapäätaskulajit jokunen vuosi sitten splitattiin, mustapäätasku oli tieteelliseltä nimeltään Saxicola maurus ja sen läntinen alalaji oli rubicola. Splittauksen jälkeen nimi mustapäätasku jäi käyttöön läntiselle taksonille, jonka tieteelliseksi nimeksi tuli Saxicola rubicola. Pensastaskun vanha lyhenne SAXRUB ei ollut enää käyttökelpoinen, joten pensastaskun lyhenteeksi tuli SAXTRA ja mustapäätaskulle samalla logiikalla SAXOLA. Ja näissä pitäisi sitten pysyä kartalla, suomenkielisissäkin nimissä on tekemistä, vai olikos se häätökiitäjä kaikille tuttu :)
 |
| Se on kevättä nyt! |
Sää oli turkulaisittainkin varsin haastava, eikä lumimyterissä ollut toivoakaan taskun löytämisestä. Katsoin muutamaan kertaan läpi hoitoniityn kahlaajat: pari mustavikloa, kolme valkovikloa, parikymmentä liroa, kolmisenkymmentä suokukkoa, kaksi tylliä, kuusi pikkutylliä. Lumisade taukosi noin puolen tunnin kuluttua ja kahlaajia ilmestyi näkyville lisää. Yhtäkkiä hoksasin niitetyn ruovikon reunassa rantakurvin ja hihkaisin porukoille "täällä on rantakurvi!" Montaa minuuttia emme ehtineet lintua ihastella, kun se ilmeisesti pelästyi jotakin, ampaisi kuuluvasti äännellen taivaalle, lensi suoraan yli ja katosi etelään metsän taakse, äännellen edelleen. Ehdin roiskaista muutaman dokumenttikuvan ylilentävästä linnusta, mutta mieliharmikseni huomasin, että Canonille tyypilliseen tapaan valintakiekko oli kameraa repusta riuhtoessani pyörähtänyt M -asentoon, mikä lie tähtikuvausasetus F/32 ja 1/640. Hohhoijaa, se niistä kuvista, mut Xenus on aina ihan kiva.
Eipä hirveässä väreilyssä otetussa kännyscoupissakaan ole kehumista, kurvi on tuo oikeanpuoleinen mössö pikkutyllin ja liron seurassa.
Aurinko lämmitti onneksi nopeasti niityn ja linnut aktivoituivat taas laulamaan ja ruokailemaan, eikä aikaakaan, kun mustapäätasku löytyi läheiseltä laitumelta. Lintu oli hyvin esillä, mutta toivottaman kaukana kuvattavaksi. Mielestäni hyvin tyypillinen ola -naaras, varsin tumma pää ja kurkku, heikko skj, suhteellisen vähän valkoista parissa sisimmässä peitinhöyhenessä, lämpimänoranssinruskea viiruisen suttuinen yläperä, tumma selkä, kauniin oranssi rinnan yläosa ja melko selvät valkeahkot laikut kaulan sivuilla. No, huonokin kuva kertoo jotain, kai.
Vuodenpinnaksi tuli samalla myös pensastasku, Saxicola rubetra. Ennen kuin mustapäätaskulajit jokunen vuosi sitten splitattiin, mustapäätasku oli tieteelliseltä nimeltään Saxicola maurus ja sen läntinen alalaji oli rubicola. Splittauksen jälkeen nimi mustapäätasku jäi käyttöön läntiselle taksonille, jonka tieteelliseksi nimeksi tuli Saxicola rubicola. Pensastaskun vanha lyhenne SAXRUB ei ollut enää käyttökelpoinen, joten pensastaskun lyhenteeksi tuli SAXTRA ja mustapäätaskulle samalla logiikalla SAXOLA. Ja näissä pitäisi sitten pysyä kartalla, suomenkielisissäkin nimissä on tekemistä, vai olikos se häätökiitäjä kaikille tuttu :)
Kommentit
Lähetä kommentti