November is new October, Taiga Fly! - Suomen ensimmäinen idänpikkusieppo Seurasaaressa

Ville Supponen määritti Suomen ensimmäisen idänpikkusiepon Ficedula albicilla Helsingin Seurasaaressa. Sivun alareunassa kooste nuoren idänpikkusiepon määrittämisestä.

The birding community had a true kickstart to November, with an Upland Sandpiper in Nakkila on 1st, and now a Taiga Flycatcher in Helsinki on 2nd! The bird had some very good features supporting ID as a Taiga Fly; Very dark, black uppertailcoverts contrasting to slighty paler, blackish retrices, greyish apperance with whitish throat and brownish cap, thin whitish fringes to tertials, almost black bill, eyering thinner in front of eye. Also the call was said to be hard, dry, short rattle identical to Taiga Flycather and very different than loose rattle of Red-Breasted, to the ears of some experienced birders. Some documents below, captions to be added:

The bird was very cold grey in tone with whitish throat and breast band was incomplete with just suffusion of some grey mottling

Cold, greyish appearance, with slightly brownish cap, thin whitish tips to greater coverts, whitish throat

Uppertail - check; Bill - check - looks very good!

There was also a glimpse of a rare Roadrunner sp, regular in Corvo. Congratulations for 800th WP tick Markku!

More pictures in Tarsiger teams blog here, in Tarsiger.com here, and Janne Riihimäki's pages here.

Nuoren idänpikkusiepon määrittämisestä

Kutsuääni

Idänpikkusiepon kutsuääni on lyhyempi, kuivempi ja nopeampi ”trrrrt”, verrattuna pikkusiepon pehmeämpään, hitaampaan rätinään. Voi myös varoitella terävää, korkeaa hii ääntä.

Idänpikkusiepon kutsuääni, Mathias Ritschard, Kiina, xeno-canto XC21563
Pikkusiepon kutsuääni, Jelmer Poelstra, Ruotsi, xeno-canto XC87899

Pyrstön yläpeitinhöyhenet

Pisimmät pyrstön yläpeitinhöyhenet ovat syvänmustat, kontrastoituen jyrkästi harmaanruskeaan selkään ja hieman vaaleampiin, ruskeanmustiin pyrstösulkiin. Myös pikkusiepolla voi olla varsin tummat, ruskeanmustat tai himmeänmustat pisimmät pyrstön yläpeitinhöyhenet, mutta ne ovat tasaväriset pyrstösulkien kanssa, eikä kontrasti selkään ole yhtä jyrkkä kuin idänpikkusiepolla. Molemmilla on tuoreessa puvussa vaaleammat kärjet pyrstön yläpeitinhöyhenissä.

Idänpikkusieppo, kuva selkäpuolelta, Rariteettikomitean Fb-sivut, kuvaaja Roni Väisänen, Helsinki

Vatsapuoli

Rinta on yhtenäisen harmaa tai harmaanlaikukas, kurkku usein valkeahko, harmaanvalkoinen tai harmaa. Vatsa on valkeahko tai harmaa. Monilla yksilöillä on kuitenkin lämpimän buffia sävyä alapuolella, rinnassa, vatsassa tai kupeilla. Pikkusiepolla kurkussa, rinnassa ja kupeilla on lähes aina lämpimän oranssia, buffia tai vähintään kermanväristä sävyä ja alapuoli on muutenkin vaaleampi ja tasaisen lämpimänsävyinen.

Idänpikkusieppo, kuva sivulta, Tarsiger.com, kuvaaja Petteri Hytönen, Helsinki

Idänpikkusieppo, rinta, Tarsiger.com, kuvaaja Petteri Hytönen, Helsinki

Idänpikkusieppo, rinta, Rariteettikomitean Fb-sivut, kuvaaja Roni Väisänen, Helsinki

Pikkusieppo, kuva sivulta, kuvaaja Tuula Nironen, Hamina

Pikkusieppo, rinta, kuvaaja Tuula Nironen, Hamina

Idänpikkusiepon muuntelua Birding Frontiersin blogissa.

Nokka

Idänpikkusiepolla nokka näyttää maastossa usein kokomustalta, alanokan tyvessä on vain hyvin pienellä alueella punertavan tai kellertävän ruskeaa. Pikkusiepolla alanokan tyvi on yleensä laajalti kellertävä tai vaaleanruskea, sävy on vaaleampi kuin idänpikkusiepolla. Joillakin idänpikkusiepoilla voi olla hieman laajemminkin vaaleaa ja pikkusiepolla vähemmän vaaleaa alanokan tyvellä. Idänpikkusiepon nokka vaikuttaa usein myös tukevammalta kuin pikkusiepolla.

 

Tertiaalien kuviointi

Tyypillisimmillään nuorella idänpikkusiepolla on tertiaaleissa kapea, selvärajainen valkeahko reunus sekä pyöreähkö kärkitäplä ulkohöydyssä. Tuoreena täplä ja reunus ovat kermanvalkeat tai heikosti beiget, mutta kuluvat pian valkeiksi. Vain harvoin täplä ulottuu selvästi sisähöydyn puolelle. Nuorella pikkusiepolla tertiaalien reunat ovat kärjestä lämpimän ruosteen tai buffinsävyiset ja kiilamainen kärkitäplä ulottuu usein sisähöytyyn. Ulkohöydyssä ei yleensä erotu yhtä selvärajaista, kapeaa reunusta kuin idänpikkusiepolla. Tässäkin on kuitenkin vaihtelua molemmilla lajeilla ja kulumisen myötä pikkusieponkin reunukset muuttuvat valkeammiksi ja selvärajaisemmiksi.

Idänpikkusieppo, kuva selkäpuolelta, Tarsiger.com, kuvaaja Petteri Hytönen, Helsinki

Muuta

Idänpikkusiepolla naama, ohjas ja selkäpuoli ovat tyypillisesti kylmän harmaansävyiset ja siksi päälaki erottuu joillakin yksilöllä ruskeana lakkina. Monella idänpikkusiepolla on myös valkeahkot tai kylmänsävyiset kärjet isoissa peitinhöyhenissä, verrattuna pikkusiepon lämpimän kellanruskehtaviin kärkiin.

Idänpikkusieppo eroaa pikkusieposta myös sulkasadon osalta. Nuoret koiraat saavat punakurkkuisen juhlapuvun jo ensimmäisenä kesänä, jolloin pikkusieppokoiraat ovat yhä naarasta muistuttavassa puvussa. Myös lajien laulu poikkeaa toisistaan selvästi.

Linkkejä:

Taigaflugsnappare Ficedula albicilla vid Segerstad: första fyndet i Västeuropa

Taiga Flycatcher !?!?

Learning albicilla – Taiga Flycatcher variations

Species limits in the Red-breasted Flycathcer
Taiga Flycatcher in Shetland
Idänpikkusieppo?

Garner ym: Birding Frontiers. Challenge Series: Autumn. 114 - 119