An adult Indian Pond Heron was found in Turku, 31. August. It was initially broadcasted as a Squacco Heron, a major Finnish rarity, but turned out to be something else, once again. Indian Pond Heron is a sedentary species with local movements related to dry or flooded seasons. However, most information about its movements published in popular handbooks dates from 1950's or 1960's. There are some recent records of vagrants from Kuwait, Kazakhstan, Singapore and Seychelles, the last of which lies something about 3000 km's from the Indian subcontinent. There are few known specimens in zoos and aviaries in Europe. In any case, its natural vagrancy to Finland seems to be extremely unlikely, but not impossible.
Levinneisydeltään etelään ja kaakkoon painottuva rääkkähaikara Ardeola ralloides on Suomessa hyvin harvinainen vieras. Laji on tavattu maassamme vain kuudesti ja ainoastaan kerran laji on ollut kunnolla bongattavissa, 28.9.-21.10.1990 Reisjärven Kanungissa. Ymmärrettävästi laji puuttuu monilta nykybongareilta, varsinkin heiltä jotka ovat syntyneet tuon ajankohdan jälkeen :)
Sitten Reisjärven viivyttelijän rääkkähaikarahäly on tullut piippariin ainakin neljästi: 23.5.2003 klo 00.03 Ruovedeltä, 18.7.2007 klo 19.48 Rautavaarasta, 13.7.2009 klo 21.38 Heinolasta ja nyt viimeksi 31.8.2016 klo 12.06 Turusta. Ruoveden lintu on hyväksytty ja julkaistu rääkkähaikarana, mutta ensiviestin jälkeen lintua ei enää löytynyt. Rautavaaran lintu osoittautui kiinanriisihaikaraksi A. bacchus. Heinolan havainto oli oikea, mutta tieto linnusta oli jo ilmoitushetkellä puolitoista kuukautta vanha. (Lisäksi 4.8.2012 ko 20.45 Oulun Turkansaaresta lehmähaikarana ilmoitettu lintu osoittautui niin ikään kiinanriisihaikaraksi).
Kiitokset Kari Kekille seuraavien lentokuvien lainaamisesta:
Niinpä keskiviikkona puolenpäivän jälkeen lukuisat bongarit starttasivat kohti Turun Åvikia toiveikkaina. Kuinkas sitten kävikään? Parin ensimmäisen tunnin aikana lintua bongattiin ja päivitettiin rääkkähaikarana, mutta vähitellen epäilykset heräsivät. Klo 15 tienoilla Petteri Mäkelän viestissä todettiin, että laji lienee INTIANRIISIHAIKARA A. grayii. Myöhemmin samana iltana intianriisihaikara ilmoitettiin myös Suomelle uutena lajina, jonka voi tulkita hienoiseksi kannanotoksi lajin luonnonvaraisuuteen. Kärjellä on varmasti tylsää, sillä megararirintamalla on ollut viime aikoina hiljaista :D Ajatus intianriisihaikaran luonnonvaraisesta harhautumisesta Suomeen on kutakuinkin järjetön, olkoonkin että lähisukuinen kiinanriisihaikara on vastikään hyväksytty Brittein saarilla A -kategoriaan (laji on pitkänmatkanmuuttaja ja kyseessä oli nuori tai esiaikuinen yksilö). Lienee päivänselvää, että Rk tulee sijoittamaan havainnon E -kategoriaan. Koska intianriisihaikara on huonosti tuntemani laji, on silti paikallaan tutustua lajista julkaistuun tietoon.
Yleisimmissä käsikirjoissa kuvaillaan lajin esiintymistä näin:
Hyvä yleisesittely lajista löytyy myös Heron Conservation -sivuilta.
Mutta useimmissa painetuissa lähteissä julkaistu tieto lajin liikkeistä on peräisin 1950-60 luvuilta ja teokset siteeraavat toinen toistaan. Jopa tunnettu eversti ja satusetä Meinertzhagen roikkuu mukana lähteissä. Kuvauksiin liittyy ilmaisuja "apparently" tai "appears to be". Lajilla todetaan olevan liikehdintää kuivuuden ja tulvimisen myötä ravinnon perässä ja se on yleinen Intiassa. Puoli vuosisataa myöhemmin, rengastuksen, geologgereiden ja satelliittilähettimien aikakaudella, on paikallaan kysyä kuinka hyvin lajin liikehdintä todella tunnetaan? Etenkin, kun huomioi lajin tunnistamiseen liittyvät haasteet muiden kuin juhlapukuisten lintujen osalta, sekä seuraavat eri lähteistä poimitut harhautumishavainnot:
Kuwait: 7.11.2009, 15.7.2013
Seychellit: "Vagrant to inner islands and Amirantes, mainly Sept-Dec" - seitsemän havaintoa.
Singapore: 18.4.2015 Singapore.
Kazakhstan: Joitakin viimeaikaisia havaintoja.
Thaimaa: Havaitaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Malesia: Pieniä määriä havaitaan säännöllisesti.
Belgia heinäkuu 1988, alkuperä ei tiedossa, arvellaan karkuriksi, mutta myös luonnonvaraisen esiintymisen mahdollisuutta on ainakin pohdittu.
Mittasin muutamien paikkojen lyhimmät etäisyydet intianriisihaikaran lähimpiin esiintymisalueisiin: Kuwait 800 km, Seychellit 3000 km, Singapore 1000 km. Seychelleille on hieman lyhyempi matka Omanista, mutta siellä intianriisihaikara on melko harvinainen ja kuka tietää vaikka Omanin linnut olisivat peräisin Iranin tai Pakistanin pesimäkannasta? Turkuun lähimmiltä pesimäalueilta on matkaa ehkä 4000 km. Laji on tiettävästi suhteellisen harvinainen tarhalintuna Euroopassa. Ville Vepsäläisen mukaan eurooppalaisten eläintarhojen tietokannasta löytyy ainakin kahdeksan tiedossa olevaa intianriisihaikaraa, eikä kaikkia yksilöitä välttämättä ole listattu tietokantaan. Puhumattakaan enemmän tai vähemmän laittomista yksityiskokoelmista, jollaisia on ehkä enemmän kuin tiedämmekään. Kuinka moni lukija tietää, että esimerkiksi rubiinisatakieliä löytyy Suomestakin häkkilintuharrastajalta, luvallisesti? Turun haikara on ilmeisesti aikuinen yksilö, siis +1kv mutta mahdollisesti jopa +2kv, koska sillä ei näy mitään esiaikuisuuden merkkejä siipisulissa tai peitinhöyhenissä. Lintu on kokolailla juhlapuvussa, niskan valkeanbeiget pluumit ovat jonkinverran kuluneet tai katkeilleet, kuten selän ja hartioiden pidentyneet kylmänruskeat koristehöyhenetkin, mutta puku on yhä varsin siisti. Pohdintaa rääkkähaikaralajien määrityksestä Birding Frontiersin sivuilla täällä. Vanhat linnut ovat yleisen käsityksen mukaan epätodennäköisempiä harhautujia kuin nuoret ja sitäpaitsi niiden osuus populaatiossa on yleensä pienempi kuin nuorempien ikäluokkien, siis linnuilla yleensä. Rk tullee sijoittamaan lajin E-kategoriaan, mutta perusteluista olisi mukava lukea tuoreempiakin näkökulmia kuin ainoastaan viittaukset yllä mainittuihin teoksiin, koska lajilla on kauas ulottuvaa, enemmän tai vähemmän säännöllistä liikehdintää. Myös kuivuusmuutto ja vastaavat ravintotekijöihin liittyvät ilmiöt voivat monella lajilla laukaista varsin pitkämatkaisen muuton, vaikka kyseinen laji ei olisikaan vuodenaikaismuuttaja.
Mutta miksi kummassa rääkkähaikara on niin tiukassa Suomenniemellä?
 |
| Indian Pond Heron skulking in dense grass, occasionally well visible |
Sitten Reisjärven viivyttelijän rääkkähaikarahäly on tullut piippariin ainakin neljästi: 23.5.2003 klo 00.03 Ruovedeltä, 18.7.2007 klo 19.48 Rautavaarasta, 13.7.2009 klo 21.38 Heinolasta ja nyt viimeksi 31.8.2016 klo 12.06 Turusta. Ruoveden lintu on hyväksytty ja julkaistu rääkkähaikarana, mutta ensiviestin jälkeen lintua ei enää löytynyt. Rautavaaran lintu osoittautui kiinanriisihaikaraksi A. bacchus. Heinolan havainto oli oikea, mutta tieto linnusta oli jo ilmoitushetkellä puolitoista kuukautta vanha. (Lisäksi 4.8.2012 ko 20.45 Oulun Turkansaaresta lehmähaikarana ilmoitettu lintu osoittautui niin ikään kiinanriisihaikaraksi).
Kiitokset Kari Kekille seuraavien lentokuvien lainaamisesta:
 |
| Indian Pond Heron made a dashing fly-by © Kari Kekki |
 |
| There were no rings or signs of abnormal wear © Kari Kekki |
 |
| The bird stayed about three hours in a single spot at the opposite side of river |
 |
| For the first autumn day, the weather was nice and sunny |
 |
| Finally the Indian Pond Heron took its wings and flew into open, with its plumes and elongated scapulars ruffling in the wind. A truly magnificent bird! |
- Ali & Ripley 1968: "Status, distribution and habitat: Resident; shifting locally with drought and flood conditions. Extralimital. From the Persian Gulf to Burma and Malaysia."
- Cramp ym. (BWP) 1977: "Movements. Apparently mainly sedentary in nearest breeding area in Iran (D A Scott). In India and Pakistan, resident but shifting locally with drought and flood conditions (Ali and Ripley 1968). Distribution. ...Meinertzhagen (1954) included Kuwait in its distribution, without details; has not been recorded there in last 17 years (SH)."
- Meinertzhagen 1954: "Distribution. From Burma...and to the Persian Gulf at Bushire and Kuwait. Its status in Arabia is uncertain; almost certainly resident, though there is no evidence of breeding."
- Hancock ja Kushlan 1984: "Distribution and population: ...Little information is available on population numbers, but the species is particularly common in some parts of its range, notably in the Indian subcontinent where it is one of the most familiar waterbirds...Migration: This species appears to be very sedentary. Movements seem to take place only when drought or flood conditions make its preferred habitats unsuitable."
Hyvä yleisesittely lajista löytyy myös Heron Conservation -sivuilta.
Mutta useimmissa painetuissa lähteissä julkaistu tieto lajin liikkeistä on peräisin 1950-60 luvuilta ja teokset siteeraavat toinen toistaan. Jopa tunnettu eversti ja satusetä Meinertzhagen roikkuu mukana lähteissä. Kuvauksiin liittyy ilmaisuja "apparently" tai "appears to be". Lajilla todetaan olevan liikehdintää kuivuuden ja tulvimisen myötä ravinnon perässä ja se on yleinen Intiassa. Puoli vuosisataa myöhemmin, rengastuksen, geologgereiden ja satelliittilähettimien aikakaudella, on paikallaan kysyä kuinka hyvin lajin liikehdintä todella tunnetaan? Etenkin, kun huomioi lajin tunnistamiseen liittyvät haasteet muiden kuin juhlapukuisten lintujen osalta, sekä seuraavat eri lähteistä poimitut harhautumishavainnot:
Kuwait: 7.11.2009, 15.7.2013
Seychellit: "Vagrant to inner islands and Amirantes, mainly Sept-Dec" - seitsemän havaintoa.
Singapore: 18.4.2015 Singapore.
Kazakhstan: Joitakin viimeaikaisia havaintoja.
Thaimaa: Havaitaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Malesia: Pieniä määriä havaitaan säännöllisesti.
Belgia heinäkuu 1988, alkuperä ei tiedossa, arvellaan karkuriksi, mutta myös luonnonvaraisen esiintymisen mahdollisuutta on ainakin pohdittu.
Mittasin muutamien paikkojen lyhimmät etäisyydet intianriisihaikaran lähimpiin esiintymisalueisiin: Kuwait 800 km, Seychellit 3000 km, Singapore 1000 km. Seychelleille on hieman lyhyempi matka Omanista, mutta siellä intianriisihaikara on melko harvinainen ja kuka tietää vaikka Omanin linnut olisivat peräisin Iranin tai Pakistanin pesimäkannasta? Turkuun lähimmiltä pesimäalueilta on matkaa ehkä 4000 km. Laji on tiettävästi suhteellisen harvinainen tarhalintuna Euroopassa. Ville Vepsäläisen mukaan eurooppalaisten eläintarhojen tietokannasta löytyy ainakin kahdeksan tiedossa olevaa intianriisihaikaraa, eikä kaikkia yksilöitä välttämättä ole listattu tietokantaan. Puhumattakaan enemmän tai vähemmän laittomista yksityiskokoelmista, jollaisia on ehkä enemmän kuin tiedämmekään. Kuinka moni lukija tietää, että esimerkiksi rubiinisatakieliä löytyy Suomestakin häkkilintuharrastajalta, luvallisesti? Turun haikara on ilmeisesti aikuinen yksilö, siis +1kv mutta mahdollisesti jopa +2kv, koska sillä ei näy mitään esiaikuisuuden merkkejä siipisulissa tai peitinhöyhenissä. Lintu on kokolailla juhlapuvussa, niskan valkeanbeiget pluumit ovat jonkinverran kuluneet tai katkeilleet, kuten selän ja hartioiden pidentyneet kylmänruskeat koristehöyhenetkin, mutta puku on yhä varsin siisti. Pohdintaa rääkkähaikaralajien määrityksestä Birding Frontiersin sivuilla täällä. Vanhat linnut ovat yleisen käsityksen mukaan epätodennäköisempiä harhautujia kuin nuoret ja sitäpaitsi niiden osuus populaatiossa on yleensä pienempi kuin nuorempien ikäluokkien, siis linnuilla yleensä. Rk tullee sijoittamaan lajin E-kategoriaan, mutta perusteluista olisi mukava lukea tuoreempiakin näkökulmia kuin ainoastaan viittaukset yllä mainittuihin teoksiin, koska lajilla on kauas ulottuvaa, enemmän tai vähemmän säännöllistä liikehdintää. Myös kuivuusmuutto ja vastaavat ravintotekijöihin liittyvät ilmiöt voivat monella lajilla laukaista varsin pitkämatkaisen muuton, vaikka kyseinen laji ei olisikaan vuodenaikaismuuttaja.
Mutta miksi kummassa rääkkähaikara on niin tiukassa Suomenniemellä?
Kommentit
Lähetä kommentti