Tänään oli kaunis, tyyni talvipäivä ja vain pari astetta pakkasta. Aurinko paistoi enimmän osan aamupäivää, flunssakaan ei vaivannut ja sattuipa vapaapäiväkin. Pyydystin pari tuntia lintuja kotipihan ruokinnalta yhdellä verkolla. Lintuja on ollut tänä talvena ruokinnalla selvästi tavallista vähemmän. Jo useampana vuonna alkukesä on ollut varsin kolea ja sateinen, millä varmasti on merkitystä myös talvehtivien lintujen kantoihin. Osansa voi olla myös syksyn huonolla pihlajanmarjasadolla, ainakin peippolintujen kohdalla, eikä koivun ja lepän siemeniäkään ole tänä vuonna yllin kyllin.
Ainakin kaksi puukiipijää on käynyt säännöllisesti ruokinnalla poimimassa muilta linnuilta pudonneita murusia hangelta. Toinen linnuista on oppinut ruokailemaan myös talimakkaralla ja ilmeisesti kovallakin pakkasella saa siitä jotakin irti pitkällä, muttei tukevalla nokallaan. Käsisulkien peitinhöyhenten pikkiriikkiset vaaleat täplät ovat ad tyyppiset.
Vertailun vuoksi nuori elokuinen etelänpuukiipijä Kataloniasta. Tällä yksilöllä nokka on luultavasti vasta kasvussa, sillä vanha etelänpuukiipijä on yleensä huomattavan pitkänokkainen:
Etelänpuukiipijää ei ole tavattu Suomessa ja Ruotsissakin se on suurharvinaisuus ja lähes kaikki havainnot ovat aivan maan eteläosasta.
Vain yksi punatulkku, nuori (2kv) naaras, eksyi verkkoon. Itäisillä ja pohjoisilla punatulkuilla on useammin valkoista uloimmassa pyrstösulassa kuin brittiläisillä ja mannereurooppalaisilla lajitovereillaan. Tällä linnulla on 20mm pitkä lähes symmetrinen kuvio (mitattu oikeanpuoleisesta sulasta). Pikaisella etsimisellä en kuitenkaan löytänyt suhdelukuja valkoisen esiintymisestä eri populaatioissa, joten asiaa kannattanee seurata. Vuonna 2004 Suomessa tavattiin massoittain punatulkkuja, joiden ääni oli tutusta vihellyksestä poikkeava tööttäys ja näillä arveltiin olevan myös valkoista pyrstössä kotimaisia lintuja enemmän ja/tai yleisemmin. Kyseessä lienee ollut kauempaa idästä vaeltaneita lintuja.
Kuusitiainen, vanha (+2kv) lintu. Iänmäärityksen perusteena keskenään samanikäiset isot peitinhöyhenet, joissa ei erotu värikontrasteja toisiinsa verrattuna. Toinen hyvä iänmääritysperuste on, että tämä lintu oli rengastettu tammikuussa 2015 ja oli tuolloin 2kv :)
Kuusitiainen, nuori (2kv) yksilö. Kaksi ulointa isoa peitinhöyhentä ovat juv -puvusta, muut ovat vaihtuneet ad tyyppisiksi ja erottuvat tummakeskustaisina ja harmaareunaisina (juv puvun höyhenten keskustat ovat vaaleammat, ruskehtavat ja niissä on kapea likaisen beigenruskea reunus).
Tässä vanha +2kv lintu, katse kohti kameraa...
...ja tässä nuori lintu. Esa Lehikoinen on kiinnittänyt huomiota kuusitiaisen töyhtöön. Mielenkiintoista pohdintaa asiasta Esan blogissa. Mittasin lintujen töyhdön liu'uttamalla mitan päälaen pisimmän höyhenen alta kalloon ja oikomalla töyhdön suoraksi mittaa vasten. Vaikka käytössäni on hyvin tarkoitukseen soveltuva mitta, ei mittaaminen silti ole helppoa. Nuoren linnun töyhdön pituudeksi sain 9mm ja vanhalle linnulle 11mm. Kumpikin yksilö painoi 9.5g ja nuorella siiven pituus oli 61mm, vanhalla 62mm. Kuusitiaisella sukupuolen määrittäminen ei ole helppoa, parhaiten se onnistuu vertailemalla pesivän parin lintuja kädessä ja myös siiven pituudesta voi olla apua. Toistaiseksi ei oikein tiedetä, onko meillä pesivän alalajin ater yksilöillä sukupuolieroja mustan kurkkulapun laajuudessa ja kiiltävyydessä. Pienten peitinhöyhenten kuvioinnissa on vähäinen ero koiraan ja naaraan välillä ja ainakin ääriyksilöt lienee mahdollista erottaa.
Nuorten linnun siipi. Melko jyrkkärajaisesti mustakeskustaiset pienen peitinhöyhenet aavistuksen sinertävänsävyisen harmaalla reunuksella viittaavat koiraaseen. Ehkä. :)
Vanhan linnun siipi. Hyvin samantyyppinen kuin edellisen kuvan nuorella linnulla. Tätäkin seikkaa on hyvä seurata sikäli jos kuusitiaisia vielä tulee rengastettavaksi kuluvan talven aikana.
Ainakin kaksi puukiipijää on käynyt säännöllisesti ruokinnalla poimimassa muilta linnuilta pudonneita murusia hangelta. Toinen linnuista on oppinut ruokailemaan myös talimakkaralla ja ilmeisesti kovallakin pakkasella saa siitä jotakin irti pitkällä, muttei tukevalla nokallaan. Käsisulkien peitinhöyhenten pikkiriikkiset vaaleat täplät ovat ad tyyppiset.
Vertailun vuoksi nuori elokuinen etelänpuukiipijä Kataloniasta. Tällä yksilöllä nokka on luultavasti vasta kasvussa, sillä vanha etelänpuukiipijä on yleensä huomattavan pitkänokkainen:
Etelänpuukiipijää ei ole tavattu Suomessa ja Ruotsissakin se on suurharvinaisuus ja lähes kaikki havainnot ovat aivan maan eteläosasta.
Vain yksi punatulkku, nuori (2kv) naaras, eksyi verkkoon. Itäisillä ja pohjoisilla punatulkuilla on useammin valkoista uloimmassa pyrstösulassa kuin brittiläisillä ja mannereurooppalaisilla lajitovereillaan. Tällä linnulla on 20mm pitkä lähes symmetrinen kuvio (mitattu oikeanpuoleisesta sulasta). Pikaisella etsimisellä en kuitenkaan löytänyt suhdelukuja valkoisen esiintymisestä eri populaatioissa, joten asiaa kannattanee seurata. Vuonna 2004 Suomessa tavattiin massoittain punatulkkuja, joiden ääni oli tutusta vihellyksestä poikkeava tööttäys ja näillä arveltiin olevan myös valkoista pyrstössä kotimaisia lintuja enemmän ja/tai yleisemmin. Kyseessä lienee ollut kauempaa idästä vaeltaneita lintuja.
Kuusitiainen, vanha (+2kv) lintu. Iänmäärityksen perusteena keskenään samanikäiset isot peitinhöyhenet, joissa ei erotu värikontrasteja toisiinsa verrattuna. Toinen hyvä iänmääritysperuste on, että tämä lintu oli rengastettu tammikuussa 2015 ja oli tuolloin 2kv :)
Tässä vanha +2kv lintu, katse kohti kameraa...
...ja tässä nuori lintu. Esa Lehikoinen on kiinnittänyt huomiota kuusitiaisen töyhtöön. Mielenkiintoista pohdintaa asiasta Esan blogissa. Mittasin lintujen töyhdön liu'uttamalla mitan päälaen pisimmän höyhenen alta kalloon ja oikomalla töyhdön suoraksi mittaa vasten. Vaikka käytössäni on hyvin tarkoitukseen soveltuva mitta, ei mittaaminen silti ole helppoa. Nuoren linnun töyhdön pituudeksi sain 9mm ja vanhalle linnulle 11mm. Kumpikin yksilö painoi 9.5g ja nuorella siiven pituus oli 61mm, vanhalla 62mm. Kuusitiaisella sukupuolen määrittäminen ei ole helppoa, parhaiten se onnistuu vertailemalla pesivän parin lintuja kädessä ja myös siiven pituudesta voi olla apua. Toistaiseksi ei oikein tiedetä, onko meillä pesivän alalajin ater yksilöillä sukupuolieroja mustan kurkkulapun laajuudessa ja kiiltävyydessä. Pienten peitinhöyhenten kuvioinnissa on vähäinen ero koiraan ja naaraan välillä ja ainakin ääriyksilöt lienee mahdollista erottaa.
Nuorten linnun siipi. Melko jyrkkärajaisesti mustakeskustaiset pienen peitinhöyhenet aavistuksen sinertävänsävyisen harmaalla reunuksella viittaavat koiraaseen. Ehkä. :)
Vanhan linnun siipi. Hyvin samantyyppinen kuin edellisen kuvan nuorella linnulla. Tätäkin seikkaa on hyvä seurata sikäli jos kuusitiaisia vielä tulee rengastettavaksi kuluvan talven aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti