14.-17.10. länsirannikon lintupaikkoja koluamassa

Alkusyksyllä useamman viikon vallinnut oivallinen itä/kaakkoisvirtaus päättyi pari viikkoa sitten ja suursäätilan muutos toi tullessaan vuodenaikaan nähden kylmiä pakkasöitä. Aivan viime päivinä on ollut hieman lauhempaa, mutta pakkasyöt ehtivät jo tehdä tehtävänsä - eli tyhjensivät tehokkaasti linnut maastosta. Tämä kävi hyvin selväksi kun kolusimme Peten kanssa muutaman päivän Länsirannikon lintupaikkoja. Leveäkarin ja Yyterin niityiltä ja rannoilta löytyi taivaanvuohia ja jänkäkurppia sekä muutamia niittykirvisiä ja myöhäinen lapinkirvinen. Viiksitimaleita oli sen sijaan runsaasti ja Sannannokalla eräs porukka nousi pariin kertaan sinitaivaalle, lyöttäytyi jopa hetkeksi tiaisparven sekaan ja putosi lopulta takaisin ruovikkoon keräämään rohkeutta.

Viiksitimalinaaraan värisävyt ovat kauniin hillityt - Bearded Reedling, female, Pori Yyteri

Retken jonkinlaiseksi teemaksi taisi muodostua risteymät. Ensin Yyterissä teerikukkojen seuraan lyöttäytyi teeren ja metson risteymä, korpimetso (joka on toki ollut alueella pitkään) ja seuraavaksi pyrstötiaisparvessa oli lintu, jolla oli caudatus x europaeuksen piirteitä. Lopuksi näimme vielä Paarnoorissa variksen ja nokivariksen risteymän (jollaisia on myös ollut alueella jo vuosia)

Pyrstötiainen, jonka tumma päänsivu ja muutama tummempi juova rinnassa viittavaat risteymään europaeus -alajin kanssa. Long-tailed Tit with some influence from europaeus.

Merivesi oli melkein 40cm miinuksella ja rantalietteitä riitti lähes kautta koko Preiviikinlahden

Myöhäiset valkoviklot havaittiin Leveäkarilla ja Ooviikissa. Kuvissa kuitenkin pari marraskuista lintua viime syksyltä

Valkoviklot säntäilevät usein pikkukalojen perässä, niin tässäkin

Reposaaressa on viihtynyt lyhytnokkahanhi, johon törmäsimme samalla kun haravoimme itärannan puistoja ja metsiköitä hysyjen toivossa. Reposaaressa navakka länsituuli haittasi hysyjen etsimistä, mutta kolmen kirjosiipikäpylinnun parvi sentään muutti etelään.
 

Lyhytnokkahanhi on Suomessa syksyllä melko harvinainen. a Pink-footed Goose

Lyhytnokkahanhen siiven yläpinnan kuvionti, leveälti valkea pyrstönkärki ja pinkit jalat näkyvät hyvin.

Päivän parhaaksi havainnoksi omalta osaltani jäi Karhuluodon lehdossa piilotellut taigauunilintu ja muista hysyistä mainittakoon Kirrisannan kentän pikkualtaan laidalla piileskellyt pajulintu.

Tämä jo melko myöhäinen pajulintu piilotteli Kirrinsannassa - a Willow Warbler

Kirrinsannan kentältä lähti yhteensä kuusi kiurua - an Eurasian Skylark

Myös Yyterissä riitti niittyä kompattavaksi

Auringonlasku Ooviikissa

Perjantaina kolusimme tarkkaan Yyterin lietteet sekä jälleen Kirrinsannan kentät. Pete onnistui yhyttämään haapanoiden ja nokikanojen seurana olleen pikku-uikun, joka teki harmillisen katoamistempun - mikä ei sinänsä ole tälle lajille vierasta. Lauantaina oli vuorossa Länsirannikon helmi, Domarkobban. Saaressa olikin huomattavasti enemmän lintuja kuin mantereella, mutta hysyt olivat täälläkin vähissä. Aamu aloitettiin perinteisellä staijilla pohjoiskärjessä ja sen jälkeen koluttiin saari melko tarkasti.

Aamuhämärän staijarit pohjoiskärjessä

Itäinen taivaanranta ennen auringonnousua tarjosi väriloistoa, jota kännykän kenno ei kyennyt likimainkaan tallentamaan todenmukaisesti

Myös eteläkärjen itärannan niitty kammattiin tarkkaan ja peukaloisia lähti tästäkin muutamia, monilla pakoetäisyys alle metri

Viimeiset katseet merelle ja sitten maihin

Hysyt olivat vähissä täälläkin vaikka mm. peukaloisia oli runsaanpuoleisesti ja tiltalttejakin neljä. Muista havainnoista mainittakoon Jussin plokkaamat a5 muuttavaa merisirriä sekä yhteensä 31 muuttavaa ruokkia. Saaressa on aina mukava retkeillä, kiitokset etenkin Veikko Forsbergille ja Kari Korhoselle sekä tietysti koko retkiporukalle! Kiilin satamaan päästyämme näimme vielä muuttavat valkoselkä- ja pikkutikat.