Jokioisilla on toukokuun puolivälistä alkaen majaillut mielenkiintoinen leppälintulaji. Alun perin mustaleppälintuna ilmoitettu yksilö muistuttaa päällisin puolin mustaleppälinnun kaakkoisia/itäisiä alalajeja (kuten phoenicuroides jne.) ja esimerkiksi linnun alavatsa on näiden tapaan laajalti oranssi. Linnun laulu muistuttaa mustaleppälinnun laulua, mutta usein lintu jättää säkeestään pois mustaleppälinnulle tyypilliset rahinat. Yleinen mielipide linnun lajinmäärityksestä on kallistunut risteymän puolelle: Mustaleppälintu x leppälintu. Tästä ja varsin sateisesta säästä huolimatta päätin käydä katsomassa lintua. Saavuttuani paikan päälle lintu löytyi melkein saman tien laulamasta läheisen rakennuksen katolta. Katselin lintua autosta ja noin puolen tunnin odotuksen jälkeen se lensi läheiselle aidalle. Aidalta käsin se kävi poimimassa maasta jotakin syötävää useampaan otteeseen ja onnekkaasti istahti kerran myös läheisen tolpan nokkaan. Ehdin räpsäistä tilanteesta muutaman kuvan.
 |
Hybrid Black x Common Redstart, resembling eastern forms
|
Pilvisessä valaistuksessa otsa ei erottunut mitenkään silmiinpistävän valkoisena ja siivellä oli vain heikko vaalean paneelin aihe tertiaalien ja sisimpien kyynärsulkien reunoissa. Alapuoli oli mustaa kurkkua lukuun ottamatta laajalti tasaisen oranssi, valkeahko alue rajoittui hyvin pienelle alueelle alavatsan takaosan keskelle. Jopa alaperässä oli oranssi sävy.
 |
Typical tail-flicking for Phoenicurus -species
|
Valaistus oli sen verran hämärä, että leppälinnun suvulle tyypillinen pyrstön heilutus tuli ikuistettua vähän tahtomattaankin.
 |
Pronounced emarginations on just 3.,4. and 5. primaries and p6 falling well short of wingtip are typical for hybrids
|
Käsisulissa on kovertumat leppälinnun tapaan 3., 4. ja 5. käsisulan ulkohöydyissä ja lisäksi 6. käsisulassa erottuu heikko kovertuman aihe. Siipikaavio on muutenkin risteymälle tyypillinen, eli 6. käsisulka jää kauas siiven kärjestä. Linnulla p5-6/p6-7 = 1:1 suunnilleen, itäisellä mulelilla se olisi vastaavasti noin 1:2. Linnun siipi näyttää kuvissa varsin ruskehtavalta, mutta peitinhöyhenten reunat vaikuttaisivat harmailta, vaikka ovatkin melko kuluneet. Käph:n kärjet ovat pyöreäpäiset ja leveät, melko hyväkuntoiset ja kapealti harmaat, joten kyseessä voisi ehkä olla vanha, +2kv lintu.
 |
Pale grey but not whitish forehead, whit jet-black chin and bill base
|
Tietystä kulmasta katsottuna otsa näyttää hieman vaaleammalta, nokantyvi ja sierainhöyhenet ovat mustat. Musta kurkku ulottuu melko pitkälle alas rintaan ja väriraja on jyrkkä. Suuresti itäisen phoenicuroides -mulelin näköinen tästä kulmasta.
 |
Against greenish backgroud there seems to be some bluish tone to mantle
|
Vihreää taustaa vasten selkä vaikuttaa hieman sinertävän sävyisen harmaalta ja siipiä vaaleammalta. Myös kyynärsiiven paneeli erottuu tässä kuvassa suhteellisen selvästi.
 |
At certain angle and against grey background there is virtually no panel on wing
|
Tästä kulmasta ja harmaata taustaa vasten siivellä ja tertiaaleissa ei
erotu ollenkaan paneelia ja linnun yläpuoli on yllättävän tasavärinen.
 |
An awesome bird, even though it is a hybrid
|
Hieno ja näyttävä leppälintu, vaikka risteymä onkin. Näin paikalla pari kertaa myös leppälintunaaraan ja kuulin tavallisen leppälinnun laulavan muutaman säkeen läheisestä puutarhasta.
Aito keskiaasialainen mustaleppälintu, alalaji phoenicuroides, on tavattu Suomessa kerran, toukokuussa 2011 Inkoon saaristossa. Muualta Euroopasta tunnetaan noin 15 havaintoa, lähinnä loppusyksyltä ja talvelta. Pääpiirteittäin mustaleppälintu voidaan jakaa kahteen alalajiryhmään, itäisiin ja läntisiin. Läntisen ryhmän muodostavat meilläkin esiintyvä gibraltariensis sekä Iberian niemimaalla esiintyvä aterrimus (joka ei välttämättä ole validi alalaji). Itäiseen ryhmään kuuluvat nimialalaji ochruros, Lähi-Idässä esiintyvä semirufus, keskiaasialainen phoenicuroides sekä aasialaiset rufiventris ja xerophilus. Nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän oranssivatsaisia muotoja, ochruroksella alapuolen oranssin värin laajuus vaihtelee eniten ja se onkin selvästi itäisten ja läntisten alalajien välimuoto. Phoenicuroides on muista alalajeista poiketen pitkänmatkanmuuttaja. Mulelien taksonomia on kehittyvä taiteenlaji ja itäisistä muodoista on esitetty yhtä tai useampaa lajia. Niin tai näin, toivottavasti Suomen seuraava "kashmirinleppälintu" phoenicuroides löytyy pian, mieluusti jo ensi syksynä!
Suora linkki Dutch Birdingissä julkaistuun määritysjuttuun.
Ertanin tutkimus Phoenicurus -lajien evoluutiohistoriasta
Kommentit
Lähetä kommentti