8.5. Oukaïmeden eli päivä Korkea-Atlaksella

Aamurusko vuorten takaa

Koska nukkumisesta autossa ei oikein tullut mitään, aamun sarastaessa nousin kuulostelemaan heräävän vuoriston ääniä. Ilma oli kirpeän raikas, muutaman asteen plussalla varmaankin. Atlaksentunturikiurujen Eremophila alpestris atlas hentoa laulua kantautui vuorenrinteiltä. Myös kangaskiuru lauloi ja kalliovarpusen surinaa kuului jostakin läheltä. Kapusin loivaa vuorenrinnettä ylemmäs ja käytin aamun ensi tunnin kiurujen ja alppivaristen kuvaamiseen. Oukaïmeden sijaitsee noin 2600 metrin korkeudessa Korkea-Atlaksen vuoristossa. Alueen ja samalla myös Marokon korkein vuori, Jbel Toubkal, kurottaa aina 4167 metrin korkeuteen. Lunta oli jäljellä suhteellisen vähän ja lumirajaan asti en jaksanut kiivetä.

Roadside Duster Hotel Oukaïmeden

Hiihtokeskus ja aamun ensimmäiset säteet

Atlaksentunturikiurukoiras Eremophila atlas on ruosteensävyisine niskoineen värikäs lintu

Atlaksentunturikiurunaaras on hillitympi painos koiraasta, sama väritys toistuu heikompana

Alppivaris

Alppivaris on yleinen laji Atlasvuorilla

Alppinaakka on harvalukuisempi

Kalliovarpunen, koiras

Kangaskiurukin kuuluu Marokon kiuruvalikoimaan

Näköala rinteeltä Oukaimedenin kylään

Hiihtohissin ala-asema

Heräämisiä vuoristossa - Kalle ja aamupala

Ajoimme pari kilometriä eteenpäin hissin ala-asemalta. Jouni huomasi peippolintuja tienvarren matalassa kukkakasvustossa ja kas - kaksi paria atlaksenruususiipitulkkuja Rhodopechys sanguinea alienus ruokaili aniliininpunaisilla kukinnoilla. Linnut olivat esillä varsin kuvauksellisesti, mutta muistikortin täyttyminen yhdistettynä akun loppumiseen jonkin verran haittasivat kuvaamista.
 

Vuoristomaisema oli kerrassaan henkeäsalpaava

Maisemat olivat upean jylhät ja lumenrippeitä näkyi vuorenrinteillä

Afrikanruususiipitulkku Rhodopechys alienus koiras. Harmaansävyinen niska sekä tasaväriset lämpimänruskeat kupeet ovat eroja ruususiipitulkkuun

Afrikanruususiipitulkku, naaras

Palasimme tyytyväisinä kylään ja oharit tehnyt hotellimme Chez Juju oli tällä välin avannut ovensa. Onneksi, sillä yövalvomisen ja raikkaan vuoristoilman yhdistelmä oli aikaansaanut sudennälän.

Renkaanvaihto-operaatio. Asianmukaiset neuvonantajat ja konsultit paikalla.

Vuoristokylä on suosittu matkailukohde ja kaikenlaista rihkamaa, väärennettyjä mineraaleja ja fossiileita tyrkyttäviä kauppiaita oli täällä epätavallisen paljon. Maittavan aamiaisen ja pakollisen renkaanvaihdon jälkeen lähdimme ajamaan hiljalleen kohti Marrakeshia. Matkalla pysättiin vähän väliä lintuja katsomaan ja retkeily vuoristossa olikin linnustollisesti mielenkiintoista. Alppinaakka, sinirastas, mustaleppälintu, pikkukotka, arohiirihaukka ja isokokoinen Falco havaittiin. Viime mainittu oli melko varmasti keltapäähaukka, mutta lyhyestä havaintotilanteesta johtuen jätimme lajin määrittämättä.

Atlaksenkivitaskunaaras

Valokuva ei tee oikeutta jyrkille pudotuksille ja mutkaisille vuoristoteille

Paikassa 31.24782,-7.87636 pysähdyimme ensimmäisessä sopivanoloisessa biotoopissa ja heti löytyi laulava atlaksenkerttu Sylvia deserticola, elis Jounille ja Kallelle. Paikalta löytyi lopulta vähintään viisi yksilöä, joten laji on epäilemättä yleinen ja runsas oikealla korkeudella ja lajille sopivassa elinympäristössä. Lähistöltä löytyi kaartelemasta myös kaunis 3kv vuorikotka.

Tiheä matalahko pensaikko on oivallista biotooppia atlaksenkertulle ja tekee samalla lajin kuvaamisesta hankalaa

Vuorikotka Aquila fasciata, 3kv

Jatkoimme matkaa Marrakeshiin ja sieltä viljavien tasankojen läpi aina Casablancaan, jossa majoituimme suhteellisen lähellä lentokenttää sijaitsevaan hotelli Ibikseen.

Marrakesh on Marokon vilkkaimpia turistikohteita ja kunnon turistien tapaan testasimme, miltä BicMac maistuu täällä - viikon tagine -ruokavalion jälkeen ei laisinkaan hassummalta

Moottoritie kulki reilun parinsadankilometrin matkan viljapeltojen keskellä

Päivän ajokilometrit noin 350km, tästä leijonanosa moottoritietä pitkin. Uusia retkilajeja yhdeksän eli retkenpinnoja nyt yhteensä 176.