perjantai 5. kesäkuuta 2015

7.5. Kivikkoaavikolta vuoristoon eli Tagdilt track - Ouarzazate - Oukaimeden

Varhainen aamuherätys jälleen, ylös ja ulos vielä pimeässä kohti läheistä Tagdiltia. Alue on tunnettu hietakyyhkyistään sekä kiuruistaan ja reilu neljännesvuosisata sitten täällä oli mahdollisuus nähdä lännenkaulustrappeja - ikävä kyllä "No Houbara" on ollut päivän motto jo pari vuosikymmentä, kiitos öljyvaltioiden haukkametsästystä harjoittavien emiirien. Tagdilt on myös aikaisempaa siistimpi, lempinimi "plastic desert" ei enää pidä paikkaansa tai on vähintäänkin liioittelua.

Varhaisaamun tunnelma uuteen päivään heräävällä aavikolla on upea
Auringon noustessa kiurujen laulua kuului kaikkialta, valtalajina jälleen lyvaki mutta myös sarvikiuru oli melko yleinen. Nuoret sarvikiurut tuottivat aluksi hieman päänvaivaa vilahdellessaan kasvillisuuden seassa ja kesti tovin ennen kuin määritys varmistui.

Nuori sarvikiuru on tasaisen lämpimän hiekanruskea, lukuunottamatta mustia uloimpia pyrstösulkia
Lisää nuoria sarvikiuruja
Aikuinen sarvikiuru on jo helpompi tunnistaa
Aamun mittaan useita hietakyyhkyparvia lenteli sinne tänne. Jouhihietakyyhkyjä näkyi mukavasti, parisataa, mutta Kallen peräänkuuluttamia kruunuhietakyyhkyjä ei nähty ensimmäistäkään määrityskelpoisesti, vaikka pari hyvää ehdokasta havaittiinkin. Aavikko- ja laulutaskujakin nähtiin, kuten myös aavikkojuoksijoita ja paksunokkakiuruja Rhamphocoris clotbey.
 
Jouhihietakyyhkyjä, tyypillinen kuvakulma
Paksunokkakiuru on hieno karujen kivikkoaavikoiden laji
Aavikkotaskukoiras
Aavikolla olisi voinut retkeillä pidempäänkin, mutta tieto hotellin notkuvasta aamupalapöydästä vei voiton ja suuntasimme hotellille kello yhdeksältä. Portinpylvään päällä meidät toivotti tervetulleiksi komea kyläsirkkukoiras Emberiza sahari.

Kyläsirkku on vasta hiljattain erotettu omaksi lajikseen Koillis-Afrikassa ja Aasiassa esiintyvästä kalliosirkusta
Kyläsirkkukoiras hotelli Xaluca Dadesin portinpylväällä
Aamiainen maittoi aamuretken päätteeksi
Boumalne Dades, alhaalla laaksossa
Aamupalan päätteeksi kiiruhdimme tien päälle sillä päivästä tulisi pitkä, ajoa yhteensä 350km. Route Plannerin mukaan matkaan kuluisi viisi tuntia - seitsemän olisi ollut todenmukaisempi arvio! Matkalla näkyi toki lintujakin, kuten retken ainoaksi jäänyt käärmekotka sekä kyläsirkkuja, kalotti- ja aavikkotaskuja ja muutamia saharankultarintoja.
 
Eräs monista moskeijoista matkan varrelta
Vuoristoa näkyi lähestulkoon koko matkan ajan
Maisemat matkan varrelta muuttuivat paikoitellen rehevämmiksi
Keltahemppoja lauleli siellä täällä
Lehmähaikara palasi myös lajivalikoimaan
Windows v.1.0
Ohitimme kirkkaansinisen tekojärven ja lähestyimme Ouarzazaten kaupunkia. Ennen keskustaa pysähdyimme pienessä jokilaaksossa. Mainittavin havainto paikalta oli "marokonvästäräkki" Motacilla alba subpersonata, joka ei ollut kuvaamisen suhteen yhteistyökykyinen. Samalla paikalla oli myös keltavästäräkkejä, kyläsirkku sekä määrittämättä jäänyt lähinnä iberiankultarinnan näköinen hysy.

Västäräkki on pesimälajina Marokossa melko harvalukuinen ja hollantilaisessa taksonomiassa tämäkin omintakeisen näköinen alalaji on saanut lajin aseman, Moroccan Wagtail Motacilla subpersonata. Kuka tietää, mikä on Norjasta ilmoitetun havainnon kohtalo..?
Kaunis sudenkorentolaji, Orange-winged dropwing Trithemis kirbyi. Kiitokset Sami Karjalaiselle määritysavusta.
Jatkoimme matkaa kohti Atlasvuoria. Tie muuttui yhä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi ja lopulta huomasimme matelevamme kahtakymppiä loputtomassa rekkajonossa. Sepolle ja Jarille viime vuodelta tutusta hotellista matkan varrelta saimme sentään viimein ruokaa, mutta Oukaimedeniin olisi vielä matkaa. Sitäpaitsi ilta oli jo pimenemässä. Loputtoman pitkältä tuntuvan kiemuraisen tien päästä löytyi viimein päämäärämme korkealla vuoristossa, Oukaimeden. Rättiväsyneinä suuntasimme kohti hotelliamme, onneksi pian saisimme painaa pään tyynyyn. Tai ainakin ennakkovarauksen perusteella niin luulimme: Hotelli oli säkkipimeä, ei ristinsielua ovelle kolkutteluista huolimatta, eikä numerokaan vastannut, tietenkään! Paikalliset nuorukaiset haistoivat bisnessauman ja tarjoutuivat majoittamaan meidät alppimökissä, mutta kylmä ja homeelta haiseva maja repsottavine sähkökatkaisijoineen ei vakuuttanut. Auto parkkiin keskeiselle paikalle, pyyheliina yli korvien ja unet autossa jo toistamiseen.

Ajoa tänään noin 360km, uusia lajeja ainoastaan viisi = 167.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti