Taviokuurnia - Pine Grosbeaks

Taviokuurnia on ollut liikkeellä viime päivinä. Lajin tieteellinen nimi Pinicola enucleator juontuu latinasta ja tarkoittaa "männyssä asuvaa hedelmäkiven poistajaa". Todellakin, kuurna ei popsi marjoja kokonaisena, vaan mutustaa suupielet vaahdossa ainoastaan pihlajanmarjan siemenet. Parven jäljiltä puiden alla on usein runsaasti pihlajanmarjan kuoria. Hauskan suomalaisen nimen alkuperä on jäänyt arvoitukseksi. Yleensä vanhimmat linnunnimet ovat lajeilla, joilla on ollut jo muinoin merkitystä ihmiselle - metsoa on arvostettu paistina, västäräkki on ennustanut kevätkylvön ajankohtaa. Taviokuurnankin nimi lienee vanhaa perua, ehkäpä sillä on jotakin tekemistä lajin kauniisti rullaavan, korkean äänen kanssa? Tiedä sitten onko lajista ollut hyötyä ihmiselle, mutta kauniita nämä Pohjolan papukaijat ainakin ovat. Tänään törmäsin taviokuurniin kahdesti, ensin kotipihassa Vesilahdella ja myöhemmin Lempäälän keskustassa. Taviokuurna on usein kuvaajan kannalta kiitollinen; Ellei lintuja nyt suorastaan pysty asettelemaan paremmin, niin pakoetäisyys on joka tapauksessa olematon. Tällä kertaa linnut viihtyivät paitsi valitettavan korkealla, myös koko ajan varjossa. Kuvaamisen kannalta huono yhtälö, jotain yritystä jäljempänä.

Herralankoskella talvehtii melkoinen kerääntymä telkkiä, nyt ainakin 47 lintua oli näkyvissä samanaikaisesti. Iloinen yllätys oli kosken rannalta sillan alle lennähtänyt punarinta.

There have been fair numbers of Pine Grosbeaks lingering around Central Finland in last days. In BirdLife Finland's database there are over 9.000 specimens listed within a week, indeed a very good influx for Southern Finland. In December daylight is scarce and makes photographing tricky, some shots below anyway.