Satakunnan eka punapäälepinkäinen on viihtynyt Porissa kohta viikon paikallisten ja vähän kauempaankin saapuneiden harrastajien ilona.
Linnun iän, sukupuolen ja alalajin määritys on mietityttänyt.
Kyseessä
on naaraslintu himmeänpunaisen päälaen, ruskehtavan naamarin sekä
vaaleahkon, ruskeanharmaan selän perusteella. Värikkäänpuoleinen tosin. Vanhat nimialalajin senator linnut
aloittavat sulkasadon pesinnän jälkeen pesimäalueilla vaihtamalla
ruumiinhöyheniä, mutta täydellinen sulkasato siipisulat mukaan lukien
jatkuu vasta lintujen saavuttua talvehtimisalueille. Varhaisempana
pesijänä vanhat niloticus -alalajin linnut vaihtavat usein
pesinnän jälkeen käsisulat jo pesimäalueilla, keskeyttävät
siipisulkasadon muuton ajaksi ja talvehtimisalueille saavuttuaan
jatkavat sulkimista vaihtamalla kaikki tai osan kyynärsulista. Kummankin
alalajin nuorilla linnuilla on ensimmäisenä elinvuotenaan osittainen
sulkasato ja nuoret niloticukset sulkivat jo pääosin ennen muuttomatkaa, senatorit vasta saavuttuaan talvehtimisalueille. Nuoretkin vaihtavat kaikki tai osan siipi- ja pyrstösulista. Senatorilla mahdollisesti vielä
toisenkin elinvuoden linnut sulkivat vain osittain. Yksilöllisistä
eroista johtuen sulkasadon perusteella ei kuitenkaan ole syytä tehdä
johtopäätöksiä kesäisten lintujen alalajista.
Porin linnusta julkaistujen kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että linnun käsisulat ovat selvästi ruskeansävyiset. Lintu on ilmeisesti vaihtanut alulan, käsisulkien peitinhöyhenet, kaikki tai ainakin muutaman sisimmän ison peitinhöyhenen sekä jotakin keskimmäisiä peitinhöyheniä ja sisimpiä kyynärsulkia. Sävyeroista huolimatta sulat saattavat kuulua samaan sulkasatosykliin, jolloin osa sulista olisi vaihdettu ennen muuttomatkaa, osa sen jälkeen. Koska sulkasatomalli on jokseenkin hämärä, linnun iästä ei taida olla varmuutta.
Entäs alalaji? Badius ei selvästikään ole kyseessä. Senatorin ja niloticuksen luotettavimpia eroja on keskimmäisen pyrstösulkaparin tyven väritys: Niloticuksella tyvet ovat leveälti valkoiset, senatorilla sulat ovat kokotummat (alalaji rutilans on lähes identtinen senatorin kanssa). Joillakin niloticuksilla valkoista on tyvellä niin paljon, että se näkyy myös maastossa, mutta se voi myös jäädä pyrstön yläpeitinhöyhenten alle kätköön. Tällä yksilöllä käsisulkien tyven laikku on laaja, etenkin naaraaksi. Svenssonin (1992) mukaan niloticuksen laikku ulottuu 10-18mm ja senatorin 4-13.5mm käsisulan peitinhöyhenten kärjestä. Toisaalta ulkoreunastaan diffuusi, likaisenbuffinvalkea laikku on tyypillinen etenkin nuorelle senatorille, nuoren niloticuksen laikku on puhtaanvalkoinen ja selvärajainen. Linnulla ei ole monille vanhoille niloticuksille tyypillisiä, kontrastikkaan persikansävyisiä kupeitakaan, jollaiset on harvoin senatorilla. Mahdollisia pyrstökuvia odotellessa siis toistaiseksi kädet pystyyn tältäkin osin. Tosin vanhankin linnun kohdalla diffuusi laikku näyttäisi puoltavan senatoria. Lopuksi on vielä hyvä muistaa, että itäisen Välimeren alueella, mm. Turkissa ja Kyproksella, esiintyy välimuotoisia populaatioita.
,
 |
| Neljäs aalto. Punapäälepinkäisbongareita, lähistöltä |
Porin linnusta julkaistujen kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että linnun käsisulat ovat selvästi ruskeansävyiset. Lintu on ilmeisesti vaihtanut alulan, käsisulkien peitinhöyhenet, kaikki tai ainakin muutaman sisimmän ison peitinhöyhenen sekä jotakin keskimmäisiä peitinhöyheniä ja sisimpiä kyynärsulkia. Sävyeroista huolimatta sulat saattavat kuulua samaan sulkasatosykliin, jolloin osa sulista olisi vaihdettu ennen muuttomatkaa, osa sen jälkeen. Koska sulkasatomalli on jokseenkin hämärä, linnun iästä ei taida olla varmuutta.
Entäs alalaji? Badius ei selvästikään ole kyseessä. Senatorin ja niloticuksen luotettavimpia eroja on keskimmäisen pyrstösulkaparin tyven väritys: Niloticuksella tyvet ovat leveälti valkoiset, senatorilla sulat ovat kokotummat (alalaji rutilans on lähes identtinen senatorin kanssa). Joillakin niloticuksilla valkoista on tyvellä niin paljon, että se näkyy myös maastossa, mutta se voi myös jäädä pyrstön yläpeitinhöyhenten alle kätköön. Tällä yksilöllä käsisulkien tyven laikku on laaja, etenkin naaraaksi. Svenssonin (1992) mukaan niloticuksen laikku ulottuu 10-18mm ja senatorin 4-13.5mm käsisulan peitinhöyhenten kärjestä. Toisaalta ulkoreunastaan diffuusi, likaisenbuffinvalkea laikku on tyypillinen etenkin nuorelle senatorille, nuoren niloticuksen laikku on puhtaanvalkoinen ja selvärajainen. Linnulla ei ole monille vanhoille niloticuksille tyypillisiä, kontrastikkaan persikansävyisiä kupeitakaan, jollaiset on harvoin senatorilla. Mahdollisia pyrstökuvia odotellessa siis toistaiseksi kädet pystyyn tältäkin osin. Tosin vanhankin linnun kohdalla diffuusi laikku näyttäisi puoltavan senatoria. Lopuksi on vielä hyvä muistaa, että itäisen Välimeren alueella, mm. Turkissa ja Kyproksella, esiintyy välimuotoisia populaatioita.
,
Kommentit
Lähetä kommentti