Madeira 11.-18.6.2018 - merilintuja ja endeemejä loman siivellä

Strelitzia -plant, the emblem of Madeira, besides Cristiano Ronaldo

Lomamatka Madeiralle tuli Tjäreborgin äkkilähdön myötä pika-aikataululla. Ehdin jotenkuten haalimaan olennaiset retkikohteet retkiraporteista, Observation.org sivulta ym. ja kokoamaan ne Googlen MyMapsiin. Sain myös hyviä vinkkejä kavereilta ja lainaksi Madeiran kartan - erityiskiitokset Jussille! Turun kirjastoista löytyi opas levada -vaellusreiteille ynnä tavanomaiset turistioppaat. Tavoitin viime hetkellä MadeiraWindBirdsin Catarinan sähköpostitse ja sain kaksi retkeä varatuksi etukäteen.

Sites where we visited during our stay

Bunch of the usual travel guides


Madeira on kaukana lännessä etenkin Suomesta katsottuna. Pienessä vastatuulessa lentoaika Funchaliin oli 5h50 minuuttia ja laskeuduimme maanantaina kello 13 paikallista aikaa tanskalaisen Jettimen lennolla. Auton vuokraus Alamo/Guerin vuokraamosta sujui joutuisasti Cristiano Ronaldon lentokentällä (heppu on kotoisin Madeiralta ja tämä ei taatusti jää huomaamatta yhdeltäkään saarella vierailevalta) ja kohta Renault Clio kiidätti meitä kohti Funchalin keskustaa.


Zino's Petrel - Freira - madeiranviistäjä Pterodroma madeira

Olin varannut illaksi opastetun kävelyn Pico do Areeirolle madeiranviistäjiä - Zino's Petrel - kuuntelemaan. Kello 21 WindBirdsin auto kurvasi noutamaan hotellin ovelta Susannan jäädessä lepäilemään. Poimittuamme matkalta kyytiin belgialaisia retkeilijöitä kurvasimme mutkaisen tien päätteeksi Picon parkkipaikalle klo 21.35. Vuoristossa yli 1800m korkeudessa tuuli oli puuskainen, lämpötila hyytävä +8°C ja kylmä sumupilvi peitti ajoittain näkyvyyden lähes kokonaan, tiivistyen vaatteet kastelevaksi tihkuksi. Lämmin pukeutuminen tuli todella tarpeeseen! Hämärtyvässä illassa autiolla parkkipaikalla kaksi miestä puuhasi jotakin pakettiauton luona. "Voitte onnitella itseänne, illan ensimmäinen Zino on havaittu", kertoi Catarina ja esitteli meille tunnetun merilintututkijan Frank Zinon, jonka isä Alec löysi madeiranviistäjän uudelleen vuonna 1969. Valitettavasti ilta oli liian tuulinen viistäjien pyydystämiseksi, joten rengastajien pakkaillessa verkkoseipäitään autoon lähdimme kävelemään kohti pesimäjyrkänteitä otsalamppujen valossa.


Zino löytyy ja katoaa...

Viimeisimmässä kannanarviossa madeiranviistäjän yksilöiden määräksi maailmassa on arvioitu 160 yksilöä (BirdLife International 2018 IUCN Red List for birds) ja se on eräs harvinaisimmista Euroopan Unionin alueen pesimälinnuista. Ensimmäisen yksilön taltioi vuonna 1903 saksalaissyntyinen katolinen pappi Ernst Johann Schmitz, jolle tuotiin Santo Antonion lähistöltä pyydystetty yksilö. Schmitz piti lintua kuitenkin Fea's Petrelinä, joita hän oli jo aiemmin pyydystänyt läheiseltä Bugion saarelta. Vuonna 1934 australialaissyntyinen amatööriorni ja tunnettu splittaaja Gregory Mathews kuvasi linnun tieteelle uutena alalajina, Pterodroma mollis madeira ja 1950 -luvun lopulla sen uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon.

... ja löytyy uudelleen

Vuosina 1967 - 1968 Alec ja Frank Zino etsivät lajia sopivilta pesimäpaikoilta Curral das Freirasin - Nunnien Laakson - yläpuolisilta jyrkänteiltä, tuloksetta. Seuraavana vuonna he päättivät soittaa lähisukuisen Fean laulua paikallisille paimenille, pääteltyään että Zinon äänen täytyi olla samankaltainen. Lukuisien tuloksettomien haastattelujen jälkeen he löysivät viimein Lucas - nimisen paimenen, jolle ääni oli tuttu. Lucasin mielestä ääni oli vuorille menehtyneiden paimenten levottomien sielujen vaikerrusta. Seuraavana yönä Lucas opasti Zinot täsmälleen oikealle paikalle Pico do Areeiron polun varrella - pimeydestä kaikunut vaikerrus osoitti, että Zino ei ollutkaan kuollut sukupuuttoon ja he olivat nyt löytäneet lajin pesimäpaikan!

Madeiran street art at Fuchal, with Zino's Petrel
Taivalsimme puolisen tuntia jyrkkää polkua vuoroin ylös ja vuoroin alas, otsalamppujen valaistessa tietä, milloin varoen askeleita irtonaisten kivien seassa, milloin kumarrellen ettei pää olisi osunut yläpuolelle kaartuviin seinämiin. Viimein saavuimme perille polun kapeimpaan kohtaan, jossa ohuiden teräsvaijerien takana oli molemmin puolin pystysuora jyrkänne. Alhaalla pimeydessä kiiluivat Curral das Freirasin valot kaukaisuudessa. Catarina kertoi yhtä ja toista mielenkiintoista maderainviistäjistä. Toinen emolinnuista hautoo aina kolme vuorokautta kerrallaan toisen viettäessä tämän ajan merellä ruokaillen ja sitten linnut vaihtavat osia. Tämän vuoksi emot saapuvat pesille harvakseltaan ja ääntelevät vain kerran ennen kuin sujahtavat pesimäluolaansa. Laji tulee sukukypsäksi vasta kuudentena elinvuotenaan ja nuoret yksilöt viettävät ensimmäiset elinvuotensa merellä käymättä ollenkaan maissa. Sen sijaan neljä - viisivuotiaat, esiaikuiset linnut, saapuvat pesäpaikoille ja kiertelevät jyrkänteitä sopivia pesimäpaikkoja katsastaen ja kaihoisasti äännellen. Juuri näitä lintuja toivoimme kuulevamme. Emolinnut lähtevät muutolle syyskuun alussa ja kunnon putkisieraimisten tapaan jättävät poikasen yksin pesään noin kuukaudeksi ja tänä aikana, keräämänsä vararavinnon turvin, poikanen kasvattaa sulat jättääkseen pesän lokakuun alussa. Varsinaisia lastenhoitajia! Nimen Freira - nunna - laji on saaanut alapuolisen laakson nunnien valko-harmaata asua muistuttavasta värityksestään.

Catarina vilkaisi kelloa 22.25 - "Zino's are late tonight, sometimes they start already around 21.30.." Juuri silloin kuului kaukaa alapuoleltamme moniosainen narina - "Manx" totesi Catarina välittömästi ja tosiaankin, pikkuliitäjän kaakatusta kantautui alapuolisesta laaksosta. Vaikka laji oli ennestään tuttu, äänipinna oli mielenkiintoinen uusi kokemus. Lisää odottelua, kunnes noin klo 23 kuului ensimmäinen vaikertava huuto pimeydestä. Taivas oli nyt seljennyt, tuuli rauhoittunut ja kasvavan kuun esimmäinen kapea sirppi näkyi sysimustalla yötaivaalla tähtien ympäröimänä. Kuuntelimme vielä reilun tunnin Zinojen vaikerrusta lintujen lentäessä välillä niin läheltä, että siipien suhina kuului ja toisinaan lintu erottui tummana hahmona tähtitaivasta vasten! Catarinan arvion mukaan lintuja oli 7 - 10 yksilöä, vaikka määrän arvioiminen äänten perusteella on hankalaa. Tyytyväisinä palasimme autolle ja takaisin hotellille saavuimme puoli yhdeltä.

Zinon mystisiä ääniä voi kuunnella tästä sekä tästä linkistä (xeno-canto).


Seuraavana päivänä lähdimme Susannan kanssa katsomaan, miltä Areeiro näyttäisi päivänvalossa. Matkalla näkyi runsaasti kanarianhemppoja, madeiranhippiäisiä, mustapääkerttuja, mustarastaita sekä madeiranpeippoja. Harvinaisin lienee kuitenkin ollut aktiivisesti laulanut vihervarpunen. Areeiron parkkipaikalla lauloi kanariankirvinen ja madeirankiitäjiä lenteli sinitaivaalla.

Madeiran Chaffinch, male
Common Chaffinch, male, for comparison

Madeira ei ole varsinainen lintuparatiisi, sillä saaren pesimälajistoon kuuluu vain nelisenkymmentä lajia. Eräs runsaimmista on paikallinen peippo eli madeiranpeippo, "Atlantic Chaffinch" Fringilla coelebs maderensis. Koiras on värikäs ja eroaa selvästi mannereurooppalaisista peipoista, muistuttaen huomattavasti enemmän sekä Kanarialla, että Pohjois-Afrikassa esiintyviä sukulaisiaan. Laulu sentään muistuttaa varsin paljon kotimaista peippoa. Yllä vertailuksi kuvapari, jossa ensinnä madeiranpeippo ja alla kotimainen versio. Suurimmat erot ovat pään kuvioinnissa sekä selän ja alapuolen värityksessä ja pyrstösulkien kuvioinnissa. Lisää madeiranpeippoja alla.




Madeiran Chaffinch, female
Madeiranhippiäinen Madeira Firecrest Regulus madeirensis on saarella monin paikoin yleinen. Lajia pidettiin pitkään tulipäähippiäisen alalajina, mutta se eroaa tästä paitsi ulkonäkönsä ja ääntensä puolesta, myös geneettisesti. Laji on yksi neljästä Madeiralle endeemistä lintulajista. Laji oli kuvaamisen kannalta haastava, sillä enimmäkseen linnut pysyttelivät korkealla lehvästössä ja kuvan lintu taasen piilotteli umpivarjoisassa paikassa - kuva on otettu käsivaralta 1/160sek suljinajalla.

Madeiran Firecrest at Balchoes
Patikoimme vuoristossa huikeita maisemia ihastellen noin tunnin, mutta käännyimme takaisin jo hyvän matkaa ennen Ruivoa. Iltapäivällä oli luvassa merilinturetki Machicosta alkaen, joten nautittuamme hyvän lounaan Areeiron ravintolassa lähdimme ajamaan vuoristoteitä itään.

Meriretkellä

Viikon aikana ei järjestetty varsinaisia merilinturetkiä chummauksineen, mutta olimme varanneet paikat iltapäivän merilintu- ja valassafariin Machicon edustalle. Catharina oli vakuutellut, että mahdollisuudet tavallismpien merilintujen näkemiseen olisivat kohtuulliset. 12 -paikkainen RIB -vene Oceanodroma oli viimeistä jakkaraa myöten täynnä kun kurvasimme merelle odotukset korkealla. Keli oli turistillinen; Vain pieni tuulenvire, kaunista ja aurinkoista ja aallokkoakin vain nimeksi.



Desertaksenviistäjä eliksiin

Aloitimme kierroksen ajamalla suhteellisen lähellä rantaa länteen kohti Ponta do Lourencoa, selvästikin delfiinejä etsien. Huutoäänestyksen perusteella enemmistö retkeläisistä oli kiinnostuneempia linnuista kuin selkärankaisista, joten kohta suuntasimme ulommas merelle. Makaronesianliitäjä oli täällä yleinen ja heti alkumatkasta näkyi useita lintuja lähellä ja kauempana. Eikä aikaakaan, kun Susanna huomasi määrätietoisesti kohti lentävän pienemmän merilinnun: "Desertas Petrel" kuului Catharinan huuto ja saimme ihailla kohtalaisen läheltä ohilennon suorittanutta lintua. Kiikarillakin erottuivat tukeva nokka sekä tummat siivenaluset. "Desertaksenviistäjä" - Desertas Petrel - pesii ainoastaan Desertas -saarten eteläisimmällä saarella, Bugiolla ja sen parimääräksi on arvioitu ainoastaan 160 - 180 paria maailmassa. Suunnattomasta harvinaisuudestaan huolimatta laji on jäänyt paitsioon madeiranviistäjän varjossa, mikä varmaankin johtuu siitä, että sitä on perinteisesti pidetty kapverdenviistäjän alalajina. Nämä kolme lajia ovat eronneet omiksi linjoikseen evoluution mittapuussa äskettäin, vain noin 40.000 vuotta sitten. Tutkimusten mukaan madeiranviistäjä on ollut kaikkien kolmen kantaisä. Desertaksenviistäjän ja kapverdenviistäjän erot ovat vähäisiä, eikä niitä voi käytännössä määrittää maastossa. Lajien välillä on paitsi molekyylibiologisia eroja, myös eroja nokan rakenteessa, sekä äänissä. Kapverdenviistäjä on paikkalintu, joka pesii talvella, marraskuusta toukokuulle, ja viettää myös kesäkuukaudet Kap Verden lähivesillä. Desertaksenviistäjä on pitkänmatkan muuttolintu, joka pesii Bugiolla kesällä, noin kesäkuusta joulukuulle ja muuttaa talveksi kauas aina eteläisen Atlanttin vesille. Kummankin lajin pesäpaikkauskollisuus, pesinnän ajoittumisen erot sekä ajallisesti ja alueellisesti eroavat ruokailu- ja talvehtimisalueet antavat lisäpontta desertaksenviistäjän lajistatukselle ja sitä pidetäänkin nyt yleisesti omana lajinaan. Asiaa on seikkaperäisesti perusteltu esimerkiksi tässä tutkimuksessa.

Desertas Petrel at sea - a heavy crop

Desertas Petrel (another bird)

Retken aikana näkyi seitsemän desertaksenviistäjää aivan kohtuullisissa olosuhteissa ja jokunen kaukainen kuvadokumenttikin syntyi.

Manx Shearwater

Pikkuliitäjä - Manx Shearwater - Puffinus puffinus on makaronesianliitäjän ohella yleisin liitäjä Madeiran vesillä ja meriretken aikana havaitsimme niitä kymmenkunta yksilöä. Laji pesii Madeiran laaksoissa alempana kuin madeiranviistäjät. Tämän lajin kohdalla splitit ovat jo vanha juttu, baleaarienliitäjän ollessa nykyään metsäpalojen vuoksi erittäin uhanalainen ja idänpikkuliitäjän esiintyessä runsaana Mustallamerellä ja itäisellä Välimerellä.

Bulwer's Petrel
Eräs odotuslistalla ollut laji oli tyrskyliitäjä - Bulwer's Petrel - Bulweria bulwerii - joka kuvattiin ensimmäisen kerran lajiksi juuri Madeiralta, vuonna 1828. Oikeastaan näin jo yhden aamulla suoraan hotellilta merelle, mutta nyt nimme tämän liitäjien ja keijulintujen välimuodon lähietäisyydeltä. Laji on helppo tunnistaa omintakeisesta lentotyylistään sekä koon, muodon ja värityksen perusteella.

Cory's Shearwater

Makaronesianliitäjä - Calonectris borealis - on yleisin liitäjälaji Madeiran vesillä ja näitä lintuja näimme meriretkellä kymmenittäin. Yksi nähtiin erityisen läheltä, kun vapautimme hoidossa olleen, kuntoutuneen linnun takaisin merelle. Tämä aikanaan keltanaokkaliitäjänä tunnettu laji on nykyään jaettu kolmeksi lajiksi, joista välimerenliitäjä - Calonectris diomedea - pesii nimensä mukaisesti Välimerellä ja kapverdenliitäjänä tunnettu Calonectris edwardsii yllättäen Kap Verden saarilla.


Cory's Shearwater close-up
Common Waxbill
Vahanokat - Estrilda astrild - häärivät retkeltä palatessamme parkkipaikan vierellä. Tämä alunperin afrikkalainen peippolintu on onnistunut muodostamaan pysyvän populaation myös Madeiralle ja kuuluu siis plastic fantastic -sarjaan eli pesimäkanta on syntynyt karanneista häkkilinnuista.

Jardim Botanico

Jardim botanico, Funchal

Monarch butterfly

Madeiran lukuisista puutarhoista ja kasvitieteellisistä kokoelmista turistien suosiossa on Jardim Botanico, jonne oli lyhyt matka hotelliltamme - suunnilleen vain tietä Rua des Difficuldades ylös puukelkkoja väistellen ja perillä oltiin! Lintupaikkana se ei kuitenkaan ollut kummoinen, mutta peruslajisto kanarianhempoista ja madeiranhippiäisistä alkaen näkyi täälläkin. Luontofilmeistä tuttu uuden mantereen vaeltaja, monarkkiperhonen, taitaa nykyään lisääntyä myös Madeiralla.

Lugar del Baixo

Tämä kohde mainitaan poikkeuksetta kaikissa Madeiran linturetkiraporteissa, vaikka kyseessä on mitättömän kokoinen lätäkkö muhkean ruovikon kera valtatien varrella. Muuttoaikoina täältä voi löytää melkeinpä mitä hyvänsä, mutta pesimäkaudella tarjonta on vaatimaton. Nokikanan ja liejukanojen lisäksi lutakossa oli tällä kertaa myös varsin mielenkiintoisen näköinen em. risteymä.Viereisen kivikkorannan yllä lenteli  kalatiiroja sekä pari vanhaa ruusutiiraa.

A "Coothen", hybrid Coot x Moorhen
Ponta do Garajau

Madeiran Kestrel

Pallid Swift

Cristo del Rei
Path from Cristo del Rei down to cliffs with breeding Cory's Shearwaters and Band-rumped Storm Petrels
Scene from Ponta do Garjau towards Funchal at dusk

Kävimme Pontalla parina iltana, paikalla on kohtuullinen ravintola sekä kabiinihissi alas uimarannalle. Paikalla on myös valtava Jeesus -patsas, jopa isompi kuin Christiano Ronaldon vastaava. Emme kuitenkaan tulleet ihailemaan patsasta tai maisemia, vaan illan hämärtyessä kävelimme patsaalta alas mutkittelevan, katuvaloilla valaistun polun alas jyrkänteen laidalle. Madeiran- ja vaaleakiitäjät sekä madeirantuulihaukka lentelivät yläpuolella ja kanariankirvinen oli hyvin kuvattavissa. Illan pimennyttyä alkoi mieleenpainuva konsertti, kun kymmenet Cory's Shearwaterit suihkivat katuvaloissa pesäluolliin hoilaten huvittavaa, nenäsointista "Au-a-aauva" -mantraansa. Jokaisen Suomessa pöllöretkistä viehättyneen kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa näitä pimeyden seireenejä! Katuvaloissa saalisteli myös paikallinen tornipöllö alalajia Tyto alba schmitzi. Eikä aikaankaan, kun pimeydestä alkoi kuulua keijuille tyypillistä narisevaa ääntä, madeirankeijujen - Band-rumped Storm Petrel - Hydrobates castro - saapuessa pesäkoloilleen. Illan aikana kuulimme vähintään viisi madeirankeijua ja todennäköisesti vielä monta muutakin ääntä, jotka kuuluivat tälle lajille.

Jos alussa mainitut viistäjät ovat taksonomisesti kryptinen soppa, madeirankeiju on tässä omaa luokkaansa. Nyt kuulemamme linnut ovat siis äänen loppuvinkaisun ja ajankohdan perusteella kesällä pesivää populaatiota, josta käytetään yhä nimeä castro. On myös esitetty, että Madeiralla talvella pesivä, ulkonäöltään identtinen mutta geneettisesti ja äänten puolesta eroava populaatio olisi oma lajinsa, granti. Lisäksi lajin status on jo myönnetty Azoreilla pesivälle muodolle monteiroi ja sitä on ehdettu Kap Verdellä pesivälle muodolle jabejabe. Näyttää siltä, että yö- ja meriretket ovat siis suosiossa tulevaisuudessakin :)

Sao Vicente

Trocaz Pigeon

Roseate Tern

Roseate Tern, adult
Roseate Terns, adult and juvenile

Kaupungin jokisuulla lepäili pieni parvi kalatiiroja ja joukossa oli myös kaksi aikuista ja nuori ruusutiira. Lisäksi juuri ennen kaupunkia kalliojyrkänteen laakeripuissa istui neljä madeirankyyhkyä Columba trocaz. Laji on yksi Madeiran endeemeistä ja esiintyy vielä jäljellä olevissa laakeripuumetsissä kautta koko saaren. Kannan kooksi on arvioitu vähintään 10.000 lisääntyvää yksilöä.




Porto Moniz


Seawatching platform at Porto Moniz

Kaupunki sijaitsee aivan Madeiran luoteiskärjessä ja on kuulu merivesialtaistaan. Se on myös Madeiran tunnetuin merilintupaikka ja nykyään rannalle on tehty tasanteita, joista voi katsella merelle esteettä. Rannan opastauluissa on esitelty kaikki saarella pesivät merilintulajit ja joitakin vierailjoitakin. Kaupungissa on hyviä ravintoloita sekä myös useita hotelleja, joiden huoneista voi omalta parvekkeelta staijata suoraan merelle. Yhden iltapäivän havainnoinnilla näkyi Cory's 366, pikkuliitäjä 138, tyrskyliitäjä 3 ja pikkukuovi. Paikallista lajistoa lisäksi esimerkiksi hiirihaukka Buteo buteo harterti. Valitettavasti paikallinen liitäjälaji Barolo Shearwater Puffinus baroli jäi ensi kertaan, vaikka sen olisi hyvinkin voinut täältä nähdä.

Ponta da Sao Lourenco



Atlantic Canary


Atlantic Canary
Bertheloth's Pipit, adult
Bertheloth's Pipit, adult
Bertheloth's Pipit, adult in very worn plumage
Bertheloth's Pipit, juvenile in fresh plumage

Bertheloth's Pipit, juvenile in fresh plumage

Bertheloth's Pipit, juvenile in fresh plumage
Yellow-legged Gull
Yellow-legged Gull
Yellow-legged Gull
Not all Rock Doves in Madeira are domesticated
Vaelsimme Susannan kanssa kolmen kilometrin mittaisen polun aivan niemen kärkeen saakka. Puuskittainen tuuli oli välillä niin voimakasta, että oli pakko istahtaa maahan kun eteneminen ei onnistunut. Onneksi suurin osa reitistä ja päässä sijannut puistonvartijan talo olivat tuulensuojassa. Retken ainoat kalliovarpuset näkyivät täällä ja nuoria ja aikuisia kanariankirvisiä sekä kanarianhemppoja pääsi kuvaamaan läheltä. Myös etelänharmaalokit Larus michahellis atlantis olivat yleisiä, sillä eräs saaren suurimmista pesimäkolonioista sijaitsee tässä niemessä. Kalliokyyhkyt Columba livia muistuttivat täällä villejä ja vapaita, mutta saattoivat toki olla pulujakin.

Spanish Sparrow is plastic in Madeira

Spectacled Warlber of local subspecies, ssp. orbitalis
Lähistöllä näimme myös pensasvarpusen Passer hispaniolensis (laji ei ole täällä luonnonvarainen) ja pikkupensaskertun Sylvia conspicillata orbitalis.


Myös aivan Funchalin keskustan tuntumassa näkyi yksi madeirankyyhky.



Madeiran Wall Lizzard Lacerta dugesii on yleinen kaikkialla, kivikkoisten polkujen varsilta ravintolan terasseille. Se on myös varsin utelias otus ja todistettavasti hyppää ainakin 20cm muurilta tuolin käsinojalle :)












1
punapyy
Red-legged Partridge


Alectoris rufa C










2
kalliokyyhky
Rock Dove


Columba livia
3
madeirankyyhky
Madeira Laurel Pigeon


Columba trocaz
4
turkinkyyhky
Eurasian Collared Dove


Streptopelia decaocto C










5
madeirankiitäjä
Plain Swift


Apus unicolor
6
vaaleakiitäjä
Pallid Swift


Apus pallidus brehmorum










7
liejukana
Common Moorhen


Gallinula chloropus
8
nokikana
Common Coot


Fulica atra










9
madeirankeiju
Band-rumped Storm Petrel


Hydrobates castro










10
desertaksenviistäjä
Desertas Petrel


Pterodroma deserta
11
madeiranviistäjä
Zino's Petrel


Pterodroma madeira
12
makaronesianliitäjä
Cory's Shearwater


Calonectris borealis
13
pikkuliitäjä
Manx Shearwater


Puffinus puffinus
14
tyrskyliitäjä
Bulwer's Petrel


Bulweria bulwerii










15
harmaahaikara
Grey Heron


Ardea cinerea
16
silkkihaikara
Little Egret


Egretta garzetta










17
tylli
Common Ringed Plover


Charadrius hiaticula










18
pikkukuovi
Whimbrel


Numenius phaeopus
19
karikukko
Ruddy Turnstone


Arenaria interpres
20
suosirri
Dunlin


Calidris alpina










21
etelänharmaalokki
Yellow-legged Gull
Atlantic Yellow-legged Gull
Larus michahellis atlantis
22
ruusutiira
Roseate Tern


Sterna dougallii
23
kalatiira
Common Tern


Sterna hirundo










24
varpushaukka
Eurasian Sparrowhawk


Accipiter nisus granti
25
hiirihaukka
Eurasian Buzzard


Buteo buteo buteo










26
tornipöllö
Common Barn Owl


Tyto alba schmitzi










27
tuulihaukka
Common Kestrel


Falco tinnunculus canariensis










28
vahanokka
Common Waxbill


Estrilda astrild C










29
pensasvarpunen
Spanish Sparrow


Passer hispaniolensis C










30
kanariankirvinen
Berthelot's Pipit


Anthus berthelotii madeirensis
31
virtavästäräkki
Grey Wagtail


Motacilla cinerea schmitzi
32
västäräkki
White Wagtail


Motacilla alba










33
peippo
Common Chaffinch
Madeiran Chaffinch
Fringilla coelebs maderensis
34
tikli
European Goldfinch


Carduelis carduelis parva
35
kanarianhemppo
Atlantic Canary


Serinus canaria
36
vihervarpunen
Eurasian Siskin


Spinus spinus










37
haarapääsky
Barn Swallow


Hirundo rustica










38
mustapääkerttu
Eurasian Blackcap


Sylvia atricapilla heineken
39
pikkupensaskerttu
Spectacled Warbler


Sylvia conspicillata orbitalis










40
madeiranhippiäinen
Madeira Firecrest


Regulus madeirensis










41
punarinta
European Robin


Erithacus rubecula










42
mustarastas
Eurasian Blackbird


Turdus merula cabrerae
























Kommentit