Talvilintulaskentaa ja nakkeli - The first winter bird census of the season and a Nuthatch

Talvilintujen laskentakausi alkoi marraskuun alussa: "Talvilintulaskennoissa selvitetään talvilinnuston levinneisyys ja runsaus eri elinympäristöissä eri osissa maatamme sekä linnuston muutokset talven aikana, talvesta toiseen ja pitkällä aikavälillä. Laskennoista saadaan lisäksi tietoa lintujen talvikuolleisuudesta, vaelluslintujen liikkeistä ja muuttolintujen jäämisestä talvehtimaan Suomeen." (Luonnontieteellinen keskusmuseo).

Lauantaina 1.11. laskin Vesilahden kirkonkylään perustamani reitin, alkava talvi on kuudes laskentavuosi kyseisellä reitillä. Reitti pyritään kiertämään saman talven aikana kolmesti (syyslaskenta 1.-14.11., talvilaskenta 25.12.-7.1, kevätlaskenta 21.2.-6.3.) joten nyt oli kyseessä 14. kerta kun kävelin reitin lintuja ynnäillen. Ja tänä vuonna myös nisäkkäitä, aikaisemmin nisäkkäistä on laskettu vain reitin varrelle osuneet oravat. Laskentoja on Suomessa tehty jo vuodesta 1957 ja vuosittain laskettavia aktiivisia reittejä on nykyään viitisensataa. Laskentojen tuloksista yleensä, ohjeista uuden reitin perustamiseen (tai passiivisen reitin aktivoimiseen) ym. voit lukea tarkemmin täältä.

Cemetaries are restful places with sometimes good numbers of berry-eating birds

Vesilahden reitti kulkee kirkonkylän omakotiasutuksen keskellä, mutta mahtuupa reitin varrelle hieman metsätaivalta, peltoaukeaa ja Pyhäjärven rantamiakin. Kotipihasta alkavan reitin alkupuolelle osuu Vesilahden kirkko ympäröivine hautausmaineen. Alueella on kohtalaisesti vanhoja lehtipuita, runsaasti pihlajia sekä hautausmaan ja Pyhäjärven välissä silmiähivelevän ryteikköinen tuomea ja leppää kasvava rantalehto, joka on toisinaan runsaslintuinen. Edeltävä yö oli ollut pakkasyö ja avoimista järvenselistä haihtunut kosteus oli kätkenyt maiseman synkkään sumupilveen. Aluksi näkyvyys olikin vain kilometrin luokkaa, mutta onneksi melko nopeasti sumu alkoi hälvetä.

Goosander is the most common waterfowl in late autumn

Alkusyksy on ollut erittän leuto ja kaikki vesistöt ovat edelleen sulana, minkä johdosta vesilintuja löytyi kohtalaisesti ja harmaahaikaroitakin näkyi peräti viisi. Myös pihlajanmarjoja on vuodenaikaan nähden yhä erittäin runsaasti.

Grey-headed Woodpecker is scarce but still doing pretty well nowadays

Mukava ylläri oli Kirkkolahdentien kohdalla sähköpylvääseen hetkeksi lennähtänyt harmaapäätikkanaaras, uusi laskentalaji reitille! (Kuvan lintu on Pedersörestä kevättalvelta 2009 - kiitos järjestelyistä Matias!)

Whooper Swan population has boosted after having been on the brink of extinction in 1940's

Laulujoutsenia löytyi kolmesta paikasta paikallisina, suurin parvi, 22 vanhaa ja kahdeksan nuorta, majaili Kesolan pellolla. Peltoaukeat olivat muuten hyvin hiljaisia, poikkeuksena muutama varislintuparvi siellä täällä.

Pine Grosbeak is always an enigmatic bird

Myös kaksi taviokuurnaa löytyi reitin varrelta, toinen Tapolantieltä ja toinen Pappilanraitilta. Ne ovat vasta tuloillaan etelään ja selvästikin poikkeuksellisen hyvä vaellus on käynnissä. (Kuvan lintu on viime talvena Tampereella kuvaamani.)

Gravel trail along lake Pyhäjärvi in late autumn sun - few birds here though

Aamupäivällä auringon voima riitti häivyttämään sumupilven ja sää muuttui kauniin syksyiseksi. Kuvassa näkymä uimarinpolulle.

Crested Tit is the most sedentary creature but this autumn there has been a small irruption

Viisi havaittua töyhtötinttiä ei ole järin paljon, mutta omakotiasutuksen keskellä kulkevalle reitille se on uusi ennätys. Töyhtötintti on eräs selväpiirteisimmistä paikkalinnuistamme, mutta menneenä syksynä lajilla on pitkästä aikaa ollut vaellusta ja muutamia on tavattu jopa ulkosaaristossa. Kaiken kaikkiaan metsätiaisilla (hömö-, kuusi-, töyhtö-) menee nykypäivänä huonosti eteläisessä tehometsätalous-Suomessa.

Waxwing is usually common during first winter bird census period, but this time just eight were seen

Tilhien vaellus etelään ei ole vielä kunnolla saavuttanut Vesilahden leveysasteita ja näitä töyhtöpäitä näkyikin vain kahdeksan, samalla syksyn ensimmäiset tilhet mulle. Rastaiden runsaus oli silmiinpistävää, mutta tilhien huippu on luvassa vasta myöhemmin. (Kuvan linnut viime talvelta Kesontien aroniapensaista).

Tällä kertaa 6160m reipas kävely tuotti 36 lajia lintuja ja kaksi lajia nisäkkäitä, yksilömäärän ollessa yhteensä 1547 - lukuun sisältyy viisi oravaa ja valkohäntäkauris. Tämä olikin samalla reitin uusi sekä laji- että yksilömääräennätys! Uusia talvilintulajeja reitille olivat harmaahaikara ja harmaapäätikka ja taviokuurnakin vasta toinen havainto. Laskennan kaikki havainnot löydät täältä.

European Nuthatch Sitta europaea asiatica, 1cy male - aging is not straightforward but this bird had some retained juv median coverts, with duller grey tone and buffish tips

6.11. poikkesin Lempäälän Kiviahossa tuulettamassa lintuverkkoa talvilintupyynnin merkeissä. Parissakymmennessä minuutissa verkkoon haksahti 18 lintua, myös se toivottu, eli siperialainen pähkinänakkeli asiatica. Kiitokset yhteistyöstä Vesa!

Pähkinänakkeli lienee nykyään vakituinen pesimälaji Suomessa vähintään muutaman parin voimin ja kanta saa täydennystä syksyisin niin etelästä kuin idästäkin. Muutaman vuosikymmenen välein osuvien suurvaellusten jälkeen nakkeleita saattaa jäädä pesimään runsaamminkin, mutta silloinkin laji on pikkuharvinaisuus maassamme. Kuluvana talvena nakkeleita on pitkästä aikaa kohtalaisesti, vaikka ennätyksistä jäätäneen kauaksi.

Pale bluish-grey upperparts, distinctive white supercilia, largely wihitish underparts and white tips to GC's are typical for this form, together with small size

Suomessa tavataan kahta toisiaan muistuttavaa alalajia, Skandinaviassa ja Baltiassa esiintyvää nimialalajia europaea, sekä aasialaista alkuperää olevaa asiatica -alalajia, jolla on voimakas taipumus vaeltaa kauas kotiseuduiltaan. Molemmat kuuluvat samaan nimialajiryhmään, toisin kuin Keski-Euroopassa esiintyvä päältä tumman sinertävä ja alta oranssinbeige caesia. Sitä ei ole vielä tavattu maassamme, mutta Lohtajalla kuluvana syksynä havaittu hyvä ehdokas löytyy täältä ja täältä. Määritys ei kuitenkaan ole aivan helppoa etenkin kun caesian ja europaean tiedetään risteytyvän keskenään. Lisäksi on paikallaan mainita vielä yksi nakkeli, itäsiperialainen arctica. Sitä ei ole tavattu maassamme ja joidenkin lähteiden mukaan kyseessä on oma lajinsa. Arctican sukupuolet ovat samannäköiset, se on kookas ja isohkonokkainen, päältä tumman siniharmaa. Valkoinen otsa ja silmäkulmanjuova ovat hyvin heikot tai puuttuvat, eikä tuoreessakaan puvussa isoissa peitinhöyhenissä ole valkoisia kärkiä. Myös musta silmäjuova on kapempi ja lyhyempi kuin muilla alalajeilla. Lisäksi arctican siiven alapeitinhöyhenet ovat tumman lyijynharmaat (muilla valkeat tai vaaleanharmaat) ja uloimmassa pyrstösulassa on huomattavan paljon valkoista ja myös siipikaavio poikkeaa muista nakkeleista (Red´kin & Konovalova 2006).
 
Suomen hyvin tunnetussa linnustossa pieni mysteeri onkin edelleen pähkinänakkelin alalajien esiintyminen ja runsaussuhteet maassamme. Toivottavasti rengastamalla ja huolellisesti yksilöt dokumentoimalla asiaan saadaan aikanaan selkoa. Erinomaisen hyvä ja ajantasainen Esa Lehikoisen esitys aiheesta on työn alla täällä. Asiatica -alalajin tuntomerkkejä (verratuna europaeaan) ovat pieni koko (lyhyt siipi ja nokka), vaalean sinertävän harmaa selkä, lähes valkeahko alapuoli (kupeiden takaosassa voi olla korkeintään heikko beige sävy), valkea otsa ja leveähkö valkoinen silmäkulmanjuova, sekä valkoiset kärjet isoissa peitinhöyhenissä.

Contrasting, dark chestnut bases and clear-cut white tips to under-TC are typical for males

Kiviahon pähkinänakkeli on koiras tumman kastanjanruskeatyvisten, valkoisiin täpliin jyrkästi rajautuvien pyrstön alapeitinhöyhenten kuvioinnin perusteella. Naaraalla höyhenten tyvet ovat oranssit ja väriraja sekä kontrasti valkoisiin kärkitäpliin on heikompi. Mahdollisesti asiaticalla sukupuolten väliset erot ovat kuitenkin vähäisemmät kuin muilla muodoilla. Comments welcomed!